Category Archives: tekeville käsille

Kotoa ulos

Normaali

Vallilan ääsmarketissa on yks myyjä, joka kysyy aina, laitetaanko pakastimet pussiin. Täs joku päivä en enää kestänyt, kysyin siltä:
– Pakastimet?
Johon hän vastasi tyynesti:
– Niin, nämä tässä.

No, eihän siinä sitten mitään. Ei laiteta pakastimia pussiin. Kuitenkaan.

(Myyjä on ihan suomalainen. Eihän tässä muuten mitään hauskaa ois.)

– – – –

Aurinko sai aikaan, että ilman suurempia pertsalle potkimisia sain itseni lähtemään ulos. Suuntasin ensin Kaapelille Kustom Kulture Showhun. Enhän mä silleen harrasta, eikä kukaan tuttukaan, mutta kun nuo tuunatut autot ja motskarit on vaan niin kauniita esineitä! Näytti pitkälti perhetapahtumalta – kaikki tunsi toisensa enkä mä tuntenut ketään… No, yks netistä tuttu on piireissä ja verkostoiduin sen verran, että sain kuulla tään ihmisen olevan tulossa. Ei tullut aika pitkäksi odotellessa, oli meinaan sitä silmänruokaa ihan tarpeeksi. (Flickr!)

pieni

jahattu

Ehdin kuitenkin lähteä ennen kuin ainokainen melkein-tuttuni tuli, koska oli tarkoitus ehtiä nipinnapin leffaan. Ulkona kuitenkin huomasin, että pashat, en kerkee, joten kotiin kävi suunta. Kunnes kohta sitten kuitenkin leffaan…

Voihan Ida. Vannoin jo vuosia sitten, että en katso enää yhtään Kaurismäen leffaa, ja sitten tulee joku puolalainen ja puukottaa just siihen kohtaan. Replikointi, kuva-alan käyttö, mustavalkoisuus, näyttelijöiden ilmeettömyys, kaiken resuisuus. Ooh, missä olenkaan nähnyt tätä ennen??! Idassa on ihan hyvät ainekset, mutta jos ihminen on jo valmiiksi tuskastunut lajityyppiin, niin eihän se iloksi muutu.

Silmukoita

Normaali

Naapuriin muutti lankakauppa. Kävin siellä kolmisen kertaa ostamatta mitään, mutta sitten neulomishimo kasvoi liian suureksi, vaikka ite en tarvitse mitään enkä viiti rasittaa tuttuja kaulaliinoilla. Ajattelin sitten, että pakkokos niistä on tulla mitään, voi ihan vain kokeilla millaista jälkeä tulee eri langoista ja samalla saapi sitä neulomisintoa tyydytettyä. No.

Samat violettina ja turkoosina

Samat violettina ja turkoosina

Otin kolme kerää nauhaa (tosiaan enemmänkin nauhaa kuin lankaa), jossa väri vaihtuu liukuen pinkistä syvään violettiin. Napsuttelin jonain iltana tuollaisen lapun, siinä on nyt ne kaikki kolme kerää ja vieressä odottaa turkoosia nauhaa saman verran. Ei kovin riittoisaa. Isoilla puikoilla tosi nättiä pintaa, mutta esim. tuo on niin jäykkää, ettei siitä tulisi mitään kaulaliinaa ollenkaan. Se on nyt vain tuollainen lappu. Laitoin sen kissojen koppaan, jos heitä yhtään kiinnostaa lojua joskus jonkin toisenlaisen päällä.

Kokeilin sitten toista, tämäkin on enemmän nauhaa kuin lankaa. Kiusallista neulottavaa, mutta hyvin pehmeä ja hauska tulos:

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Vihreää, mustaa, ruskeaa, harmaata

Tiiä mitä nyt tuostakaan. Ehkä siitäkin tulee lappu.

Näin kun neuloo kerran kymmenessä vuodessa, jännä huomata että silmukoiden luominen lähti itsestään, mutta neuleen päättelyä joutui ihan miettimään. Jotain vedettiin jonkin yli mutta ääk, mitä ja miten? Löytyi sekin sitten.

– – – –

Lounas siskontyttöni O:n kanssa sujui ihanasti! Sukulaiset ohitettiin hyvin minimaalisin maininnoin ja oltiin vain kaksi ihmistä, jotka on kiinnostuneet toisistaan, toistensa tekemisistä ja olemisista ja kiinnostuneita tutustumaan. O on tosi nätti ja hänellä on hersyvä nauru :-) Sain paljon jutunjuurta siitä väikkäristä, jonka ehdin lukea loppuun aamulla, ja käytiin läpi myös mun puuhia viimosen 25 vuoden ajalta. Puolitoista tuntia humahti ettei mitään. Silvopleessä oltiin, kuhina kävi koko ajan. Se mesta ei todellakaan voi mennä konkkaan, sen verran tiuhaan käy ovi.

Vilikas perstai

Normaali

Nyt on niin paljon kuvia odottamassa! Etenkin autokuvia. Sai riivittyä itseni eilen liikkeelle ihan kunnolla!

OK… työpäivä kotona eli jumppia lukuunottamatta pöydänjalkaan kettingillä kahlittuna. Duunien loputtua suuntasin hierojalle, vaikka oli just sellainen olo, että jos nyt meen ratikkaan, nukahdan. SUUUUUUreksi ilokseni hierojalla olikin tänään kaksi opaskoiraa (Bee jäi nuorena sairaseläkkeelle ja asuu edelleen tässä samassa porukassa; Tee on töissä), muakaan ei enää yhtään nukuttanut, kun sain lällättää niiden kanssa ja opetella, kumpi on kumpi, kun ne on yhdessä. Melko hankala saada kunnollisia kuvia, sutina oli aika vilkasta.

koirut2

skoir2

skoir1

koirut1

Keikan jälkeen rouva pyysi, että jos ei oo muita ihmeitä niin saattaisinko hänet raflaan, jossa miehensä ja tään työkaverit oottaa. Ite en edes tiennyt missä se paikka on, mutta koska toinen tiesi, niin lähettiin. Koirat jäi vastaanotolle siksi aikaa. Saattoi kehkeytyä lievää komiikkaa, kun toisella mustat lasit ja toisella valkoinen keppi, ja sit ”anteeks, tiedättekö missä on Malminkatu?” ”Te olette Malminkadulla.” … jep tähän malliin.

Baarissa tuli ihan semmoinen olo, että mitä helv, mä en ole ollut baarissa VUOSIIN (mikä ei oo totta) eli liian pitkään aikaan. Jäi semmoinen kaipuu että oispa kiva. Muttei voinut kun piti lähtee lääkitsemään yks kissa ja ruokkimaan kaksi. Kaduillakin oli ihmisiä ja musiikkia ja elämää. Jäi nakertamaan!

Näin etiäpäin, kotona kello oli jo yli kahdeksan, kun päätin lähteä kotoa Kauppatorille. Ilta alkoi pimetä, eli ihan erilainen cruising mulle tällä kertaa! En ole koskaan ollut siellä hämärissä, ja kuvistakin tulee tietysti erilaisia erilaisessa valossa. Nautin taas kovasti nättien autojen katselemisesta, siksihän sinne mennään. Harvoin siellä törmää tuttuihin, mut nyt oli entinen naapuri, myös entinen taloyht. hallituksen pj. Se oli myös ostanut museoauton ja pönötteli siellä. Komee mies ja mukava. Kelpais mullekin, mut kun on jo naimisissa, niin ei kelpaa. Löytäjä saa pitää. Snif.

Cruisingissa ihmiset muuten oikein fiksusti väistää aina kameraa. Ihan kuin kaikilla olis se äly, että tänne tullaan kuvaamaan autoja. Harvinaista joukkoa.

Kun oikein hurjaksi olinkin jo alkanut, niin meninpä sitten vielä baariin. KYLLÄ! Menin! Tässä kotikulmilla otin yhen portterin. Kotiin tultua kattelin, mikä olikaan se juttu mitä piti tehdä viä kompuutterilla, niin sehän oli toi Naurun tasapainon kakkoskauden aloitus. Siellä oli Ilari Juuhansson taas… tuttuni/kaverini H on semmoinen tyttö, että sehän ottaa mitä lystää, ja sitten se otti ton Juuhanssonin. Nyt niillä on pätkä uutta ihmistä myös, vissiin jo kolmatta vuotta. Naurun tasapaino oli lupaava. Imeskelin pari desiä hehkuviiniä ja kattelin ja tykkäsin. Hehkuviiniä tuli ostettua melko vahingossa jotain viikko sitten, kun kävelin Alkon ohi mutten ohi. Ei tehnyt mieli mitään, mutta kun selasin tarpeeksi pitkään, hokasin etten ole ostanut hehkuviiniä pariinkymmeneen vuoteen. Siitä sitten & siks.

Jos suunnitelmat pitää, tänään ja huomenna on luvassa yhtä hyvät päivät.

Kokemus

Normaali

Veikkaan, että tätä ei monella ole lääkekaapissa, mutta olisi ehkis hyvä olla:

hanska

Haava sormessa, laastari. Sitten käydään pesulla, käydään vessassa, pestään hampaita, huuhdellaan salaattia jne. ja se perhanan laastari kastuu joka kerta. EI KASTU ENÄÄ. Eikä ’kertakäyttöinen’ tässä edes meinaa kertakäyttöistä. Jos ei hanska oikeasti likaannu, tietenkin sen voi käyttää toiseenkin kertaan.

Nyt Senni Säästäväinen kauhistelee ylimääräisiä kuluja. No, kuin usein ihmisellä on haava sormessa/kädessä? Ei nyt sentään niin usein, että paketti hanskoja veisi turmioon.

Jatkokäyttö

Normaali

En tiedä miten muiden joogamatot kuluu, mutta mulla ainakin jalat on tehneet lähes reiät alaspäin katsovan koiran kohdalle. Joten eiku uuden maton ostoon. Onneksi löysin materiaaliltaan samanlaisen (vaikka erimerkkisen) ja samanpaksuisen, sillä pitää ihmisellä olla yks tahmea mattokin. Vaik on mulla niitä vanhoja… yksi on liukaspintainen, kun en vielä ymmärtänyt mitään sitä hankkiessa, ja yks on tahmea, mutta tosi ohut. Eli nyt on valikoimaa juu.

Mutta miten hävittää vanha, osin rikkinäinen tahmea?

Ta-daa! Tämäpä sattui just samaan aikaan kun heräsi himo tehdä käsillä jotain. Sakset! Vanha sininen matto päätyi osin jumppakamojen alle, Pentikin huopaisten pääsiäisliinojen tilalle (kuvassa vihreät).

kiertoon

Ehjää pintaa riitti vielä sen verran, että leikkasin duuniin tarvittavan yhden jutun ja sit muka hiirimaton vielä. Mutta eihän tää hiirimattona toimi, justiinsa sen hyvän tarttuvuuden takia. Pienempi lätkä jäi siis odottamaan sijoituspaikkaansa.

kiertonkaa

Ja noin sitä tuli käytettyä jotakuinkin kaikki ehjät osat. Nyt ne on helpompi pestäkin, kun ovatten pienempinä palasina.

Simpsalapimpsala

Normaali

Ihmeitä solkenaan! Osasin vaihtaa housuihin vetoketjun! (Edellisestä keikasta varmaan yli 10 vuotta…) Ja siis osasin myös vaihtaa ompelukoneeseen vetoketjujalan! Ja osasin vaihtaa normijalan takaisin! Puolakotelo perseili koko ajan, kunnes otin Santen turhan puuterisudin ja puhdistin kotelon sekä vaihdoin puolan. Kosmetiikkalaatikosta käyttöön napsahti tässä projektissa myös pinsetit. Mut hienompaa on, että se suti löysi vihdoin käytön. Tuolla se on lojunut toimettomana jo pari vuotta ja ihmetellyt.

Aijai. Nyt on kyllä niin nero olo :-) Ompelu on kivaa, mut ei ole hirveästi ommeltavaa.

Wanha kuin mummos, mutta toimii! (pöllitty kuva)

Wanha kuin mummos, mutta toimii! (pöllitty kuva)

Meditaatio

Normaali

Piiiitkästä aikaa asiallisen meditaation eli ompelun pariin! Se vaan jotenkin niin tekee hyvää aivolle. Tavallaan koko ajan pitää pitää holtti siinä, mitä tekee – esim. kolmiulotteinen ajattelu ruuls – mutta toisaalta huomaa, että mieli juuttuu vanhoihin laulunpätkiin kuin mantroihin. Ensin päätetään mitä tehdään, ja sitten annetaan mennä omalla painollaan. Kaiken lisäksi lopputuloksena jotain hyödyllistä! Huimaa.

Nyt pidensin lahkeet kolmista housuista. Yksiin olisi vielä laitettava uusi vetskari, mutta se pitää ostaa ensin. Eli kivaa odotettavissa vielä jonain toisenakin iltana!

Naps

Normaali

Miten ihmeessä saisin itteni oppimaan siihen, että nykyään mulla on aina kamera taskussa, jos on puhelin taskussa? Melkein joka päivä tulee vastaan juttuja, jotka voisi tuoda maailmalle niin paljon helpommin kuvan kera. Jopa ilman tekstiä. Niin kuin vaikka tänään. Odotin työpaikan ala-aulassa hissiä, ja hissi tuli. Sieltä purkautui kolmen nuoren uroon hihittelevä seurue ilmeisen jättimäisen tilkkutäkin kanssa. Mutta kun tilkkuvuori aukaistiin hissin ulkopuolella, siitä muotoutui parimetrinen tanakka jorma pompuloineen.

Ja mä siis en ottanut kuvaa.

Ei pitäis hämmästyä eikä lumoutua mistään. Pitäis vaan ajatella heti suoraan ”kuva!”. Vaan kun ei osaa! Ei osaa!

Kuka matkii ketä?

Normaali

Aikas pöyristyneenä katoin Kalliossa sijaitsevan liikkeen ikkunoita, koska olin ihan varma, että olen nähnyt samat kissat Tukholmassa jo viime syksynä, (koko Tukholma-setti täällä).

Kallion löydöt alla. No eihän ne täsmälleen samat ole kuin linkeissä, mutta idea on ihan sama. Toisaalta, kukapa tääl voisi kieltää ihmisiä piirtelemästä virnisteleviä mustia kissoja.

kissa1

kissa2