Juha Hurme: Ilman kirjaa on kurjaa
Hyvin pantu toi. Oma lukemiseni on, myönnän, lähes pakonomaista, joten olen ihan puolueellinen mitä tulee kirjoihin. Mutta niin se vaan on: jos elämästäni otettaisiin kirjat pois, itsari lähestyisi suoraan edestä ja nopsaan. Olosuhteiden pakosta elämäni on niin rauhallista, että siitä tippuisi pois lähes kaikki sisältö ilman lukemista.
Ihan hyväkin varmaan, että välillä osuu käsiin näitä kirjoja, joissa voi hyppiä yli niin pajon turhaa lärinää, että koko homma on hoidettu parissa tunnissa. Kuitenkaan päässä kulkevan filmin katkeamatta. Koska pitäähän se päänsisäinen leffa silti nähdä, vaikka juoni olisikin kirjoitettu löysästi tai tylsästi tai laahaavasti.
Olen varmaan joskus lukenut Dean Koonzia ja päätellyt, että liian kliseistä mulle. Onhan noita muitakin kirjoittajakoneita, jotka lykkää maneereitaan tekstiin ärsyttävän paljon – Läckbergin cliffhangerit, Nesbøn laskelmoidut julmuudet esim. ja siis myös Koonzin liibalaabat, jonka puolivahingossa lainasin ja tahallani selasin läpi. Yhtään ei haitannut, vaikka luin vain sivun sieltä, toisen täältä. Pysyin kärryillä ihan hyvin, koska tekstissä oli niin paljon kuvailevaa hölinää. Siis miksi kiinnostaisi jokin jasmiinintuoksu ja hyttyset, jos tuntematon ukko ammuttiin just kadulle? Menis toikin kysymään Malcolm Mackaylta, miten kirjoitetaan.
– – – –
Jukka Hankamäki blogaa yleensä hyvin napakasti ja monasti kiinnostavasti. Tämä uusin päivitys tuo eteen pari kirjaa, jotka saattaa olla hyvinkin ei-liibalaabaa, ja tuo Kääriäisen kirja pitää nyt ihan ehdottomasti lukea. Mua on vuosikaudet ärsyttänyt suomalaisten sinisilmäisyys kehitysavun suhteen, vaikka jo Matti J. Pulkkisen kirja Romaanihenkilön kuolema (1985) vinkkasi lujaa, että silmiä kannattaisi avata. No, henkilökohtaisesti en ole mitään hävinnyt, pistän roposeni eläinten avuksi, koska kaikki eläinten hankaluudet on kuitenkin ihmisen aiheuttamia. Ihmisistä huolehtijoita riittää ilman muakin.
Kevään ensimmäinen rankahko viikko takana. Ei menny niin huonosti kuin ois voinut. Vain kaksi päivää stressipipinä ja kerran lääkärillä. Kolme ehjää päivää siis, ja ehdin tehdä kaiken mitä pitikin. Vähän sotkuu välillä, mut ei menny mikään ihan hanuriosastolle. Woohoo.
Muut visiot on aika vähissä, duunia on tullut ajateltua niin päivät kuin yöt. Olen lukenut Lauri Järvilehdon Monenkirjavia kuvitelmia, ja sen voin sanoo, että on tullut luettua lukemattomia (hihi!) tylsempiä filsankirjoja. Lisäksi olen lukenut huvikseni jo ehkä kolmannen kerran Pekka Hiltusen Sysipimeän, koska (seuraa lapsekasta kitinää) haluaisin elää just tuolleen! Jänniä hommia Lontoossa, taitavia ihmisiä puuhaamassa salaisia justkia mun kanssa! Rähäkkää tietoteknistä osaamista, loputtomasti rahaa ja mielettömiä työtiloja! Sutinaa! Vakoilua ja päättelyä! Kelpaisi helposti. Huoh.
Ja sitten menin taas omiin töihini…
Vähän tämmöinen olo
Mutta hei, töistä tullessa on VALOISAA!
Katsoin Michael Mooren Sickon ja luin Sami Sillanpään Kiinalaisen rakkaustarinan.
Jännästi jotenkin ei tee mieli valittaa Suomesta enää yhtään.
Mitä kauempana kielialue on päiväntasaajasta, sitä useampia sanoja sillä on väreille.
Nykyäänkin on vähintään kymmenen (tropiikissa käytettyä) kieltä, joissa ainoat väriä tarkoittavat sanat viittaavaat mustaan, valkoiseen ja punaiseen.
Sama meininki oli vielä Homeroksen aikaan. Kolme värisanaa.
Vai olitko muka tullut ajatelleeksi?! ;-)
Täältä pengoin: English for the Natives: Discover the Grammar You Don’t Know You Know, ss 106-108
Löytyi taas lukemisen arvoinen blogi. Heivasinkin sen heti tuoreeltaan tuonne sivupalkkiin Suomen parhaitten blogien alle: Koomikko Kivi. Paitsi että voitti Naurun tasapainon toisen tuotantokauden, on myös ilmiselvästi älykäs ihminen. Ja varsinkin omintakeinen. Vilase vaikka Kuopion keikka Juutuupista. Että jollekin tulee mieleen nähdä kvarkit ja savolaiset jotenkin niinku samana porukkana :-D Ei lähtis monelta.
Ja sitten on tämä toinen, English for the Natives: Discover the Grammar You Don’t Know You Know. Ei tingi asiasta eikä viihdyttävyydestä tämäkään. Lingo on mulla nyt petikirjana eli se menee aika nopsaan. Tuo toinen on bussikirja, pienempiä haukkaisuja per päivä. Mutta kohta Lingo loppuu ja pääsen siirtämään Grammarin petikirjaksi.
Jaha, kuka huusi ”Ääritylsä ihminen! BOOOOORING!”? :-D
Joku ehkä muistaa mun kertoneen, että olen hiukan hurahtanut kieliin? No, sehän on ihan totta edelleen. Valitettavasti kielistä puhuminen/lukeminen ei useinkaan tarjoa huumorintajulle mitään syötettä. Onhan niitä sanakirjoja – ok, mulla on muuten pari ihan hauskaakin jopa! – ja kielioppeja, mutta…
Vaan nytpä kirjastoon oli ilmestynyt tällainen Lingo: A Language Spotter’s Guide to Europe, kirjoittaja Gaston Dorren. Epäröimättä täräytin tilauksen menemään. Hieno ylläri oli se, että kirja on vielä kiinnostavampi kuin kuvittelin – se on hauskasti kirjoitettu! Sekä asiaa että hupia! Mahtavaa. Paitsi yöunien kannalta, koska tähän jää jumiin yhtä helposti kuin johonkin jännäriin. No okei, ei kaikki. Mä jään.
Tässä pari arvostelua, ihan valideja:
Yhdessä artikkelissa Dorren sivuaa kiinaakin, mutta japania jäin kaipaamaan kovasti. No, eihän sitä Euroopan kielistä kertovassa kirjassa pitäisi ollakaan. Mutta japanista irtoaa kyllä huumoria ihan järjettömät määrät. Vaikka olen vain vuoden sitä opiskellut, tään verran tiedän varmasti.
Vapaa-ajattelijat julkaisivat Charlie Hebdon spessun pdf:nä
http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2015/01/Charly_Hebdo.pdf
Ok, varmaan vähentää Turun Sarjakuvakaupan myyntiä hiukan, mutta silti tykkään.
Mun rss-riideri on ollut jotenkin pipi jo pari viikkoa. Eli en näe kaikkien tilaamieni blogien uusia postauksia. Tai tuohon päädytään siis niin, että kirjaston syötteet tulee jostain syystä uudestaan ja uudestaan. Joka aittemille pitäsi riittää kertapullahdus, niinhän tää teknologia on rakennettu. Vaan ei. Sit niitä kirjaston tuplia massatuhoillessa menee muutakin.
Kirjaston vika tää tuskin on, koska joidenkin blogienkin vanhoja postauksia tulee näkyviin toisinaan.
En tiiä. Mut tosi ärsyttävää. Oikein innostui tää tulva siitä, kun raksin tilauksia pois. Nyt on enää vajaat parisataa syötettä. Tai olis, jos ei tulis tusinan kertaa…
Laua ääres 