Category Archives: tuolla kaukana

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (1)

Normaali

Mitä kauempana kielialue on päiväntasaajasta, sitä useampia sanoja sillä on väreille.

Nykyäänkin on vähintään kymmenen (tropiikissa käytettyä) kieltä, joissa ainoat väriä tarkoittavat sanat viittaavaat mustaan, valkoiseen ja punaiseen.

Sama meininki oli vielä Homeroksen aikaan. Kolme värisanaa.

Vai olitko muka tullut ajatelleeksi?! ;-)

Täältä pengoin: English for the Natives: Discover the Grammar You Don’t Know You Know, ss 106-108

Kuuluuko? Kyllä kuuluu…

Normaali

Lukaisin*) tänään ton ”The Snowden Files” (o-ou, NSAn pillit hälytti justiinsa). Ei hyvää päivää. Mihin me tarvitaan enää vakoilufiktiota, kun maailma on tällainen? Toisaalta, vaikka ”kaikki” tietää, että NSA ja sen brittivastine kuuntelee ja katselee kaikkea ja jopa toisiaan, niin silti monelle saattoi tulla hälyn aikaan yllärinä se, että kaikkien kaikki liikenne tallentuu vähintään metadatamuodossa. Eikä ne silti (siksi) löydä niitä neulojaan heinäsuovasta – terroritekoja pomppaa esiin niin USAssa kuin UKssa ja muuallakin Euroopassa. Terroristeja vastaan ne kuitenkin väittävät toimivansa, kun ylläpitävät hysteerisen laajaa vakoilua. Tässä on jo aika monta fail ja fail ja fail (sekä lie, lie ja lie). Ja sit Snowden on muka se ikävä ihminen?!

*) joo, eli pikaluin tylsät kohdat ja jarrutin normaalinopeuteen kiinnostavissa.

Guardianin videot

Laura Poitras: Citizenfour DocPointissa! Snowden-leffa.

EDIT: Yksityisyydestä yleensä ja Suomessa (YLE)

Idarit irrallaan

Normaali

Stephen Fry sen sitten sanoi. Pariisin sanavapausmurhien suorittajat olivat kaksi loputtoman tyhmää pelleä, jotka innoissaan suostuivat vielä itseäänkin hullumpien käsikassaroiksi. Jos kummankaan päässä olisi ollut papua sen verran, että olisivat pystyneet kuvittelemaan murhien seuraukset (ilmeinen sympatian vyöry uhreja kohtaan, kiihkeä sanavapauden puolustaminen jopa järjellisimpien muslimien taholta, satiiristen piirrosten tulva kautta lehdistön), ei mitään tuollaista olisi edes tapahtunut. Mutta sehän se on, kun on lusikalla annettu, ja etenkin vouhkalusikalla – ei ajattelu päätä paina. Jos mielikuvitusolento Allah tarvitsisi puolustajia, niin tuskinpa palkkaisi kuitenkaan tällaisia aivottomia västäräkkejä pilaamaan islamin mainetta entisestään.

No niin, kohta ei kellään oo enää kivaa

No niin, kohta ei kellään oo enää kivaa

Uutta materiaa

Normaali
Pöllökalenteri

Pöllökalenteri

Mun joulukalenterissa on pöllöjä. Olen iloinen, nätti on.

Kaunista päheilyyn

Kaunista päheilyyn

Sitten tämä toinen uushankinta onkin itse asiassa lahja. Voi hyvänen aika. No, työhuonekaveri lähti Nykkiin viikoksi työmatkalle (ilmaiseksi siis, NYKKIIN) ja pyysin häntä tuomaan mulle muovikassin jostain kirjakaupasta tai museosta. Sepä riehaantuikin siitä ja sain ekanakin Strandin kangaskassin – kuten kuva kertoo: kissoja, kirjoja, takkatuli. En ehkä voi ikinä käyttää tota, koska olen niin rakastunut! <3 Mutta tää pahenee vielä. Kaveri oli käynyt meillä ja nähnyt nuo vanhat kartat mun seinällä. Nykistä se löysi oikeasti vanhan kartan (sen tuntee paperista), jossa on esitetty New York vuonna 1853. Määäää eehkäää kualen. Kirpparilta! Toi mulle sieltä saakka tämmöisen! Seuraavaksi ohjelmassa siis kehysten hankinta, tää on ihan liian maximumjeejee jätettäväksi tuohon pöydälle.

Joulu joka päivä…

Suuri kunnioitukseni, Susanna

Normaali

Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on artikkeli Susanna Pätäristä, Patzystä, joka lähti pitkälle matkalle mutta löysikin kodin ja tehtävän Gili Trawangilta Indonesiasta. Olen lukenut Patzyn blogia ties kuinka pitkään, varmaan alusta asti, ja on muuten ollut huikeaa seurattavaa. Olen NIIIIIIN iloinen, että hänen työ Gilin kissojen hyväksi on kasvanut nykyisiin mittoihinsa, koska mitään tuollaista edes puolikunnollista ei ollut saarella ennen kuin suomalainen nainen (kröhöm!) tuli ja laittoi. Samalla Patzy on järjestänyt myös itselleen elannonurkkaa, mikä on ihan loistavaa. Joskaan se ei tarkoita, ettikö pallirahastoon silti saisi laittaa lisää rahaa. Meikäläisten pienikin raha merkkaa siellä, koska eläinlääkärien ja -lääkkeiden hintataso on ihan eri.

Kodin kuvalehden juttu:
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy1.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy2.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy3.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy4.jpg

Kunnioitus ja kumarrus Susannalle! Oli toki reipasta repäistä itsensä irti täältä vuodenaikakatastrofeista, mutta vielä enemmän ihailen sitä, että hän on nostanut eläinsuojelutyötä ihan uusiin ulottuvuuksiin jossain maailmankolkassa.

Ratikkakiskojen tuolla puolen

Normaali

Tää loma on taas tämmöstä päivästä toiseen valumista, mutta kun en osaa/jaksa/viiti tehdä mitään ennakkosuunnitelmia. No, mut tuleepa luettua ja kateltua leffoja. Urakalla!

Eilen kävin kuitenkin taas maakuntamatkalla. Ihan Oulunkylässä asti, siis ratikkakiskojen tuolla puolen! Mulla on yks niin vanha tuttu ettei melkein kehtaa kertoakaan. Se oli 11 ja mä 10 kun tutustuttiin. Meistä on tullut ihan erisuuntaisia ihmisiä, mutta olkoon, ihan sama. Kumpikin ollaan kuitenkin suht selväjärkisiä ja ns. tavallisia ihmisiä, tullaan toimeen ilman pinkeää yrittämistä, kun tavataan tarpeeksi harvoin.

Olen tavannut hänen ukkonsa vain kerran – tyyppi oli ihan persiistä. Mutta kaveri vannoi, että ukko on kehittynyt paljon, PALJON kohti ihmisyyttä sitten 1980-luvun lopun. No mitä helvettiä, menin sitten kylään kun kutsuttiin.

Ei tarvinnyt pettyä. Paitsi että sain ruokaa ja ihanaa Louhisaaren juomaa, myös ukko oli todellakin kuin ihminen. Löydettiin jopa yhteinen sävel – eläinrakkaudesta! Meuhattiin aika paljon koirista ja kissoista ja hevosista :-D

Kamulle näytin mitä kaikkia kivoja leluja ja hyötyjä iPadiin voi tilata omenakaupasta. Jumppaohjelmii, joogaohjelmii… Ja ainahan on kehittävää vaihdella vanhenemiskuulumisia, kun täs on kuitenkin vasta ensimmäinen elämä menossa ja kaikki taantumat ja rappeutumat on tavallaan uusia asioita. Niin että mitä toisilla on jos itellä on tämmösiä ja tommosia. Plus kikkoja näitä ja noita vastaan.

Ihanaa kun on sentään pari itseäni vanhempaa naispuolista kamua. Vaik kaikkihan me romahdellaan eri tahtiin geeniemme ja elämäntapojemme puitteissa, mutta suuntaviivoissa on niin paljon kuitenkin samaa, että sillä voi bondailla. Hyödyllisestikin.

Tukka

Normaali
1973

1973

Jaha, tommonenkin sitten löytyi äskeisellä matkalla. Oon kuvassa 12-13 -vuotias. Pikkkkkkasen enemmän taitaa nykyään meikata noi samanikäiset…

Siks julkaisen tämän, kun musta on lystikästä, että hiusteni väri on jo muutaman viikon ollut täsmälleen sama kuin alkuperäisessä kuvassa. Tuubista tällä kertaa, enkä edes tiennyt minkä väristä oikeasti olisi tulossa. Vahingossa osui.