Category Archives: vaihdantaa

Parempaa kohdennusta

Normaali

Mailiin popsahtelee ”yhteistyötarjouksia” mainostajilta milloin suomeksi, milloin jännillä kielillä. Siis että jotain mainoksia blogiin ja tienaisin sillä vähintään monta pennii, antteex, sentti vuodessa. Lukeeko ne ollenkaan näitä blogeja ennen mailiensa lähettämistä? Tääkin, täähän on pelkkää huttua. Puhun milloin tästä, milloin tosta vailla mitään linjaa. Ketä mainostajaa tällainen muka edes kiinnostaisi? Ihan höperöitähän nuo tyrkyttäjät ovat. Tai ehkä epätoivoisia.

Joskus se menee näin

Normaali

Auringonpaiste kirkastaa elämän vaiks kotona olisi kaikki kesken. Niinpä päätin lähteä illaksi tarjottuun tapaamukseen kauas maalle eli Esbooseen. Kaupunkilaislapsi ei tietenkään tajunnut, että bussikyytiin tarvii käteistä, joten jouduin pummimaan ensin yhdeltä ystävältä vitosen Esboon suuntaan ja toiselta toisen vitosen kotio päin. Tässä tuli taas todistettua se, että jos ite on joskus kiltti, niin joku saattaa olla mulle päin joskus kiltti. Vain pari viikkoa sitten olin antanut tuntemattomalle nuorellemiehelle noin kympin kolikoina – ekaa kertaa elämässä en torjunut kun joku tuli kadulla kysymään! Ja ajatelkaa, nyt muut ihmiset auttoivat mua melkein samalla summalla! Musta tää on merkittävää. Joskus maailma toimii näin. Kaikki ei oo aina sheibaa.

Mielenhäiriö

Normaali

Nyt tekisi mieli hakeutua töihin Boombox-festareille! Sairasta joo, tiedän. Mitä mä muka osaisin siellä tehdä? Ehkä pääsisin ensiapuun duuniin, jos ylipäätään minnekään. Ja miten mä muka jaksaisin sitä vellontaa ja ihmismäärää ja kännisiä teinejä kaksi päivää?

Eh, emmä oikeesti. Mutku ei osaa valita, ostaisiko lippua kummalle päivälle. Äh!

Vantaan Ikea mokasi

Normaali

No voi perse. Vantaan Ikean poimintapalvelu on laittanut mulle puolet vaatekaapin rungoista vääriä. Soitin Ikean asiakaspalveluun, jossa he jutteli Vantaan kanssa, ja vaikka Matti ei voi löytää kuittia mun kotoa, Vantaalla on kaikki tiedot kuittikopiota myöten (koska poimintaa on käytetty). Matti pystyy käymään Vantaalla vaihtamassa kamat. *PUUH!* HELPOTUS! V-käyrä oli jo menossa punaisella!

Mutta tietenkin, duunimiehen työaika myös nakuttaa koko ajan, joten yritän kyllä laskuttaa Ikealta moisen, mokahan on kokonaan heidän.

Pls huom. Matin kommentti painokkaalla sävyllä: ”Taloissa on eroja. Mä käyn aina Espoossa.” Eli kokemusta Vantaan mokailuista vissiin on muillakin…

Lähipuisto haltuun – massalla :-)

Normaali

Kävin Uudessa Mustassa mainosta saaneella puistokirpparilla Torkkelinmäen Pengerkadun puoleisessa puistossa. Saalam halleluja!! En melkein uskonut silmiäni – sekä myyjiä että ostajia ja muuten vain paikalla viihtyviä oli jotakuinkin silminkantamattomiin eli just sen puiston verran.

Miten napakka idea! Ei pöytiä, ei pöytämaksuja/tonttimaksuja, ei takeita säästä – tule myymään roinasi pois!

Ite en ostanut mitään enkä ottanut edes vastaan lahjoituksia, kun on tää tavaratilanne aina vähän toistepäin, mutta kaverit tulee hyötymään tästä tiedosta. Kirppari tapahtui nyt ensimmäistä kertaa, mutta on seuraavan kerran jo 28.7.

Tapasin kirpparilla lyhyesti Sveitsistä palanneen Marin, mutta sulhoaan en vieläkään. Jututin myös bloggaamisen lopettaeen blogiansa vaihtaneen Raparperi-Raisan.

Mitäs muuta. Viime viikolla otin keinoälyn eli sävytin blondin punatukaksi. Tuntui hassulta moinen, ekaa kertaa yli 10 vuoteen. Väristä tuli liian tumma ja liian tasainen. Vatvoin viikon mitä tehdä, kun en uskaltanut (kehdannut) mennä kampaajalle. Onneksi huomasin mainoksen kotona tehtävästä värinpoistosta (kuva). Pelotti ihan perkeleesti, sillä jos värit on myrkkyä, niin mitähän värinpoisto sitten – potenssiin kolme tai jotain. No, kaikki oli kuitenkin helppoa ja meni hyvin, kuten usein käy kun noudattaa käyttöohjetta. Nyt olen pikkasen keltaisemman sävyinen blondi kuin ennen.

Kuvien laadusta soritsorit taas, tällast se on kun räpsii vaan känkällä auringossa. Pitäis säätää valoja, mutta kun ei ruudusta kuitenkaan näe auringossa juuri mitään, niin miten siinä veivaat.

Työn vierestä

Normaali

Kuuntelin juuri Tuomas Enbusken isännöimää keskusteluohjelmaa suomalaisesta työelämästä. Jotakuinkin viimeisessä virkkeessä tuotiin esille tämä, että Ruotsissa ei enää määrätä pitkiä sairaslomia sillä perusteella, että duunissa tuli yhyy. Siinä yksi juttu, jonka soisin yleistyvän Suomessakin.

Vastikään mulle tekstasi kaveri – onneksi ei sentään työkaveri – joka ylpeänä ilmoitti, että kun työkaverit alkoivat valittaa siitä, ettei hän tule koskaan ajoissa töihin, hänpä polkaisi sairasloman melkein jouluun saakka.

Häh?! Jos multa luulee saavansa jotain sympatiaa tuollaisella vastuuttomalla paskalla, niin metsään meni. Sanoin sille, että työkaverithan on ihan oikeassa, ei sulla ole mitään prinsessakorttia jolla saat nukkua pitempään kuin ne, ja vittu käyttäydy, aikuinen ihminen.

Olen dissannut Sarasvuota kun se on sellainen kioskijeesus, mutta Enbusken jutussa sen suusta pulpahti toinenkin asia, johon on pakko yhtyä. Näistä sairaslomista puheenolleen, Suomessahan ei koskaan saa ottaa esiin ihmisen vastuuta omasta jaksamisestaan työelämässä. Kun on tää yksilönvapaus ja minä-minä-minä ja oma vapaa-aika ja älkää puuttuko mun elämään. Ei saa sanoa ääneen, että jospa vetäisit brenkkua vaikka vain kuutena iltana viikossa seitsemän sijaan, tai jospa nousisit sohvalta ja menisit kävelylle, tai jospa jättäisit sen paskan joka mättää sulle mustelmat naamaan, tai ostaisit vähemmän raskaita ruokia, tai whatnot. Ei saa sanoa – vaikka nämä liittyy suoraan siihen, missä kunnossa ihminen on tekemään töitä, joista hänelle maksetaan palkka.

Aika absurdia, itseasiassa. Vain työterveyslääkäri saa sanoa – jos uskaltaa. Ne, jotka näkee meiningin päivittäin ja kärsii siitä, ne ei saa sanoa. Ja sanoipa kuka tahansa tai jätti sanomatta, välttämättä nuija ja tosinuija ei siitä sen kummemmiksi muutu.