Category Archives: verkkoyhteisöllisyys

Muutos ja muutto

Normaali

Dahlings.

Elämässäni on tapahtunut iso muutos, ja nyt tuntuu taas, että pitää muuttaa bloginkin osoitetta.

Isoimpien muutosten yhteydessä mulla on ollut tapana vaihtaa nimeä. Siis oikeassa elämässä. Siirtymäriitti. Tällä kertaa muutan (vain) bloginimimerkkiä.

Zepa saa nyt väistyä – uusi Ana on lähempänä oikeaa nimeäni (pari työkaveria sitä käyttääkin, joten *gasp!* olen täällä melkein omalla nimelläni :-) En nyt jaksa miettiä, vaikuttaako tämä kun kirjoitan kommentteja tms. sen näkee sitten ja pystyy säätämään paremmalla ajalla.

Kantapöydässä oli käyntejä 171 105 kpl marraskuusta 2008 tänne päivään maaliskuuhun 2015.

5695 kommenttia. Kiitos teille.

Siirsin täältä kaikki kamat osoitteeseen http://penniajatuksistani.wordpress.com. Jatketaan siellä!

Helmee

Normaali

Töissä on alkamassa tiukkisvääntö, joka kestää juhannukseen saakka, ja mitäpä meikä: en muista ikinäIKINÄ kaivanneeni lomaa niin kuin just nyt! Pääsis vaikka hotelliin yhdeksi yöksi, niin ois siinäkin.

WordPress onnitteli, että tulin heidän asiakkaaksi 8 vuotta sitten. Jestas mikä pötkö kakkaa on tullut suollettua. Bloggerissa taisin olla jo 2004, mutta en silloin vielä oikein keksinyt, mitä näillä blogeilla tekis. No, nythän tää on jo ihan tyylipuhdasta, ehhehehehe. Helmi after helmi.

Taas ulkona – mitämitä?!

Normaali

Kampaajalla luin ton Fingerporin Kamppailuni. Moneen otteesseen pärisytti niin hyvin, että tuli taas oma sisko mieleen, tai siis että pitäisi varmaan hänelle hommata tää opus. Koska uppoaisi kuin puukko lapseen. Keissin uskomaton osuus: samana päivänä köpöttelin hierojalle ja poikkesin antikvariaattiin, jossa en ollut ikinä käynyt, ja vualaa, siellähän se Kamppailuni oli vitosella! Ei mitään rajaa säkällä enää. Nyt kirja on jo postitettu, ja parasta toivotaan.

– – –

Äärikokemuksiin siis: olen taas käynyt ulkona, ihan ihmisten ilmoilla. Wuuhuu! Kävin katsomassa saman mentalistin keikan, jota kattelin jo uudenvuodenaattona. Nyt keikka oli tuplasti pitempi ja lähellä kotiani. Ihan mieletöntä! Vaikka se selittää osan niistä jutuista ihan selkeesti – miten se lukee ihmisiä, miten se on harjoittanut muistiaan jne. – niin silti jättää kyllä äimistyneeksi. Silti joutuu kysymään, miten se muka ton tekee. Tää on niitä ammatteja, joissa vain elinikäinen harjoitus pätevöittää. Ihailen. Suuresti.

Sieltä jatkoin yhteen baariin, jossa arvelin tapaavani twitteristä tutun elokuvahemmon, ja näin kävikin. Hän oli puolestaan kerran käynyt mun työpaikalla ja nähnyt nimeni ovessani! Vaan en ollut silloin paikalla. Höh. Eniveis, lyhyt tapaamus, mutta sen verran että nyt saattaa tuntea ihan naamatustenkin jos tavataan. Eihän noista twitterin naamakuvista mitään selvää saa.

Semmosta. Nyt jännittää, käviskö viel kolmannen kerran ulkona kevään aikana. Jei… Voi hyvinkin olla, kunhan taas valoistuu, niin mielikin herää. Ruumis on ollutkin jo kolmisen viikkoa varsin harmittomassa kunnossa, koska hyvä hieroja.

Netvibes, ei hyvä

Normaali

Pekkakin sanoo: Netvibes on mennyt aika paskaksi. Ja on ikävä Google Readeria. Esim. eilen Netvibes tyhjensi multa kaiken, myös Saved ja Recently read, syötteistä nyt puhumattakaan. Aissssaatana kun otti pattiin, vaikka kohta tilanne korjaantuikin.

Niin että te mun melkein kaksisataa seurattavaa, pliis anteeks jos en aina kommentoi! Kun en välttämättä ole edes nähnyt postausta. Snyyf.

Riideri

Normaali

Mun rss-riideri on ollut jotenkin pipi jo pari viikkoa. Eli en näe kaikkien tilaamieni blogien uusia postauksia. Tai tuohon päädytään siis niin, että kirjaston syötteet tulee jostain syystä uudestaan ja uudestaan. Joka aittemille pitäsi riittää kertapullahdus, niinhän tää teknologia on rakennettu. Vaan ei. Sit niitä kirjaston tuplia massatuhoillessa menee muutakin.

Kirjaston vika tää tuskin on, koska joidenkin blogienkin vanhoja postauksia tulee näkyviin toisinaan.

En tiiä. Mut tosi ärsyttävää. Oikein innostui tää tulva siitä, kun raksin tilauksia pois. Nyt on enää vajaat parisataa syötettä. Tai olis, jos ei tulis tusinan kertaa…

Toisenlainen blogi

Normaali

Haluaisin nyt vuotaa teille reitin vähän toisenlaiseen blogiin. Siellä on vasta hiljattain alkanut ilmestyä postauksia. Blogia pitää nainen, joka tuntee joka sentin ruumiistani (NÄIN TON ILMEEN, PERVO! :-D ) (no ei tunne ihan joka senttii) hän on nimittäin sekä hierojani että ystäväni. Turha käydä sille selittämään että on venytellyt jos ei oo, tai että ei oo polttanut tupakkaa, jos kerta on. Se tietää kaiken! Pahus! Kamala tutka-aivo!

Blogi lähtee liikkeelle sokon ja koiran yhteistyökuvioista. Nimenä on Vauhtisokee. Muija osaa kirjoittaa. Ei maksa paljon mennä vilkaisee – siitä ois kiva kun tulis lukijoita ja kommenttejakin. Tonne –> oksaska.wordpress.com

Miuskis mauskis

Normaali

Sunnuntain retki. Ensin surautettiin Hvitträskin joulumarkkinoille; koska Hvitträsk on ihana paikka, ja koska Saila oli siellä myymässä. Mä nyt näistä joulumarkkinoista silleen enää, mutta onhan Hvitträsk ihan eri juttu. Sinne menis jo pelkästään sen takia, että saa katsella niitä taloja vaikka ulkoapäinkin. Markkinat oli alakerrassa sisällä, sekä pihalla, ja vielä ravintolassakin toisella puolen pihaa. Annoin palaa kun oli lähdetty.

Pihan kojuja

Pihan kojuja

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Siistihkö lamppu ravintolan eteisessä :-D

Saaripalstan Saila myy

Saaripalstan Saila myy

Ostoksista haluun tuoda ihan kuvalla tämän: uusi ikkunatähti, jotain lasiaskartelua. Tykkään tosi paljon :)

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Varmaan kuulin selostuksen tähdestä, mutta on jo valunut pois muistista

Ja sitten, sunnuntain part 2: kaksiviikkoisia kissanpoikia katsomaan Espooseen! Täällä (kissojen kotona) ja täällä (kuvaajan kissblogissa) on parempia kuvia mussukoista, en julkaise täällä sataa huonoa kuvaa vaikka sen verran niitä varmaan kännykälläni räpsin. Tolla NaukuMammalla oli sentään oikea kamera ja kunnon salama ja vehjekset mukana.

Vierailulla oli kaksi tarkoitusta: totuttaa pentuja ihmisiin ja käsittelyyn, sekä ottaa viikkokuvat. Ei ollut kauhean vastenmielistä baabattaa pörrönaamoille, ottaa niitä syliin ja katsella ihania pikku varpaita ja pikku nassuja :-))) Rauha-äiskä oli hyvin huolehtivainen ja pyrki hakemaan pentuja koppaan takaisin, tosi söpöä. ”Mitä nää isot rähmäkäpälät mun pennuilla muka tekee…”

Mutta tiiättekö, kun koskettaa kaksiviikkoista kissanpentua, se on niin pehmeä että sitä ei melkein tunne! Iiih! Tätäkin kokemusta vaille olisin jäänyt, ellen olisi mukana blogimaailmassa.

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Ruska-mummu pesee pentuja ja Rauha vahtii vieressä

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Salama teki pennusta aaveen! :-D

Myöhemmin illalla kotona ehdin vielä kattoo True Detectiven loppuun. Kyl on HYVÄ sarja! Mutta sehän onkin HBO:ta, ei ne vissiin kauheen paskoo ole tehneet ikinä. True Detectiveä kantaa tietenkin pääosaukot McGonaughey ja Harrelson, ja tiuhaan viljelty salaperäinen, kähisevänkuiskaava tapa kommunikoida. Sekä tietenkin kimurantti juoni, jossa pörisee niin lasten hyväksikäyttö kuin okkultismi ja silkka päänpipiys.

– – – –

Aikuisuus lähenee. Mun viimeistä maitohammasta on suojeltu paikoilla edestä ja takaa, ja ne paikat lähtee aina pois ja se on taas sitten satasen pieti per. Eilen lähti viimonen paikka, ja olinkin ajatellut, että kun se lähtee, saa koko hammas lähtee. Varsin ajan niin että ensi viikolla ois poisto. Ei implanttia, jääköön kolo. Jos ketä häiritsee, niin saa maksaa mulle sen implantin.

Pitää vielä miettiä, millainen initiaatioriitti tähän aikuistumishyppyyn pitäisi liittää. Bileet kavereille kotona, vai karkkitarjoilu kaikille töissä? ”Hyvästelkää mun viimeinen maitohammas! Nyt musta tulee aikuinen, vakava ja urasuuntautunut täti, ja kukkahattuunkin ostetaan uudet sulat ja kukat!”

– – – –

Jep, näin. Mitäs muuta mun piti sanoa. Tää ’71 tuli katsottua nyt päivällä. Varsin machoksi ja jännäksi meni sekin kohdakkoin, mutta plääh, kun loppupuolella ei enää tiennyt, kuka on kekä. Kun Belfastissa v 1971 oli siis sotilaiden ja siviilien lisäksi ns. omat ja vieraat ja vastarintajoukot ja vastarintajoukkojen vastarintajoukot, soluttautujat ja petturit, niin pikkasen joutui ihan ajattelemaan, mitä lopussa oikein tapahtui. Mutta yleisfiilis siis tosi jees, niin on dramaattista ja jännittävää kuin pitikin, ja hyvät syvät musat auttaa asiaa kohtuupaljon. Ja irkuissa on aika nättejäkin tyyppei. Se silmien, ihon ja tukan yhdistelmä, nam. Ei huano.