Category Archives: vinksu

Värvättyjä provoja tietty, mutta silti…

Normaali
Värvättyjä provoja tietty, mutta silti…

Tota noin niin. Olen siitä Natosta muutaman kerran jo ehtinyt mainita viimosen puolentoista vuoden aikana, ja ajatellut vielä useamman kerran. Myös luin taannoin Markku Salomaan kirjaa Puhutaan Natosta. Voin sanoa, että jo viimeisen luvun (Lopuksi) lukeminen avaa huolella sitä, miksi Suomen pitäisi olla jo Natossa. Ukot hölisee Nato-optioista aina kun kansa hermostuu tarpeeksi idän suuruudenhullusta pellestä. Pikku vinkki: Natoon ei pääse kun ryssä härkkii jo rajalla. Sinne pääsee vain tilanteessa, jossa ei ole mitään alue-epäselvyyksiä naapurien kanssa. Piste. Ja muutenkin, ei sinne vain mennä. Siinä on proseduurinsa, jotka kestää lyhimmilläänkin puolitoista, kaksi vuotta.

Ei ihme, että suomalaiset muuttaa maasta. Itekin lähtisin, jos en olisi liian laiska siihen.

Mainokset

Auvoneuvo

Normaali

Sain tilaamalla edellisestä työterveyshuollosta käyntiraportit elikkäs nää potilaskertomukset. Paljon oli kaikenlaista kipukäyntiä. Kertaakaan ei lääkäri sanonut, että mene hierojalle (tään tosin tiesin jo ennen rapojen lukemista). Näköjään vuonna 2011 aloin tihentää hierojakäyntejä kertaan per kuukausi, ja nyt ehkä puolisen vuotta olen jo käynyt joka kolmas viikko.

Ja nyt, vakavasti: hieroja on se oikea osoite. Ei apteekki. Kyllä on kivut niin vähentyneet, kun on rouhittu kunnolla kaikki saakelin lukot ja jumit. Kun itse vielä viittii sen verran kotona, että venyttelee, jumppaa ja pyörii rullien ja pallojen päällä pari kertaa viikossa, niin jo sillä. Ehkä elän vain fyysisesti hyvää vaihetta, mutta viimeksi kulunut kuukausi on ollut kivuttomin vuosiin. Suurin osa kiitoksesta lankeaa nimenomaan hierojalle.

Hyvät keski-ikäiset keskiäkäiset lukijani, te kumpikin. Menkää hierojalle. Yllätytte. Ette edes tienneet niistä jumeista ja hemmetin lihaskalvoista, mitä sieltä löytyy. Yllätytte myös siitä, miten keijukevyt olo on, kun kaikki ne jumpet on purettu. Menkää hierojalle uudestaan. Menkää säännöllisesti. Elämä auvoistuu!

Posipossu

Normaali

Mysliä ja mustikkamaitoa! Lidlissä on parhaat pakastemustikat (pakastinmustikat). Mutta turha mennä penkomaan Söörnäässin Liideliin, vein sieltä viimeiset.

Tänään pelästytin kollegat saamalla kaksi positiivisuuskohtausta. Ensimmäisen muistan itsekin – se oli keissi jossa 20 muuta osanottajaa oli vaipumassa ahistuksen varjoon, mutta kannustelin että ei kannata, tunnen sen ahistavan asian jo etukäteen, EIKÄ se oo niin ahistava, kun siihen pääsee käsiksi. Toisesta kohtauksesta muistan vain kollegojen hirnumisen, ”mikä sillä on tänään?!”.

No en tiiä tosiaan. Mitään erityistä syytä ei lie positiivisuuteen, paitsi että nyt on kevään kiireviikoista jo KAKSI takana ja oon vielä ihan hyvin hengissä. Vain yksi sairaspäivä tällä viikolla, ja senkin vietin töissä.

Tylsän ihmisen tilitys jatkuu

Normaali

En tiennyt että QI on Youtubessa! Stephen Fryn isännöimä ns. tietokilpailu, jossa on kyllä paljon muutakin hupia kuin se tietopuoli. Esim. kun vertaa minkä verran yleisö nauraa Uutisvuodossa tai QI:ssa, saat ite arvata loput.

Kaveri joka valisti mua tästä, tykkää katsoa myös Pointless-nimistä tietokilpailuhässäkkää. Kuulemma myös Youtubessa. En ole vielä tutustunut, mutta kunhan joskus puolen vuoden päästä kyllästyn QI:hin, niin sit lähtee.

Beltracchi!

Normaali

Voi että! DocPointissa käyminen ei oo ikinä turhaa. Täällä arjen himmeleissä kun rimpuilee, niin on niin fantsua nähdä, miten erilaisia ihmisiä ja elämiä ja kohtaloita ja projekteja maailmaan mahtuu, toinen toistaan kummempia. Ja hei, nää on dokumentteja – joskin monesta saisi ns. pikkkkkasen weirdon fiktioleffan myös. DocPoint-urani alkoi muistaakseni leffalla, jossa tanskalainen vanha ukko halusi vuokrata tai myydä kartanonsa tai linnansa venäläisille nunnille.*) Ei ollut mutkaton projekti. Siitä lähtien on ällistelyä riittänyt.

Tänään oli kans yksi näistä hienoista illoista, leffa joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta. Tai elämä, joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta! Beltracchi – The Art of Forgery. Tään taideväärentäjän leikillisyys ja kevyt asenne koko elämään toimi hienosti vastakohtana hänen järjettömän isolle syntymälahjalleen maalausten väärentämisessä. Myöskään ei voinut jäädä huomaamatta, miten upean näköinen pari on tämä Beltracchin kombo, joka huijasi taidegallerioita pitkin Eurooppaa minkä ehti. Pariskunnan lapset tykkäsivät pieninä, että isi on hirveän laiska kun joku maalari olevinaan, mutta tekee vain taulun silloin tällöin. Ja kuitenkin rakennetaan aina upeampia ja upeampia koteja eri maihin, jännä juttu. No, eihän sitä paljon tarvii hikoilla, jos yhdestä taulusta saa muutaman miljuunan euroa.

Yleensä ottaen huijarit ei ole mitenkään mun ykkösfavoriitteja, mutta Beltracchista on pakko tykätä. Sedän hassuuden ja hänen eittämättömän taitonsa yhdistelmä on vakaasti kiehtova…

No, koppiahan siitä tuli, mutta ei mitenkään ankeassa mielessä. Tyypit pääsivät päiväksi aina töihin (maalaamaan), yöksi kun ilmestyivät takas vankilaan, niin hyvä on. Ja voihan vankilassakin piirtää!

Hieno, hieno leffa! Toivottavasti tulee myös telkkariin.

Huomasin viimeistään viime syksynä, että myös R&A:ssa olen kallistunut koko ajan enemmän dokumenttien puoleen, koska ne on vaan niin … odottamattomia ja ihmeellisiä.

*) http://www.imdb.com/title/tt0925259/

Zepan karkkipäivä: Lingo

Normaali

Joku ehkä muistaa mun kertoneen, että olen hiukan hurahtanut kieliin? No, sehän on ihan totta edelleen. Valitettavasti kielistä puhuminen/lukeminen ei useinkaan tarjoa huumorintajulle mitään syötettä. Onhan niitä sanakirjoja – ok, mulla on muuten pari ihan hauskaakin jopa! – ja kielioppeja, mutta…

lingp_3097760a

Vaan nytpä kirjastoon oli ilmestynyt tällainen Lingo: A Language Spotter’s Guide to Europe, kirjoittaja Gaston Dorren. Epäröimättä täräytin tilauksen menemään. Hieno ylläri oli se, että kirja on vielä kiinnostavampi kuin kuvittelin – se on hauskasti kirjoitettu! Sekä asiaa että hupia! Mahtavaa. Paitsi yöunien kannalta, koska tähän jää jumiin yhtä helposti kuin johonkin jännäriin. No okei, ei kaikki. Mä jään.

Tässä pari arvostelua, ihan valideja:

Telegraph

The Guardian

Yhdessä artikkelissa Dorren sivuaa kiinaakin, mutta japania jäin kaipaamaan kovasti. No, eihän sitä Euroopan kielistä kertovassa kirjassa pitäisi ollakaan. Mutta japanista irtoaa kyllä huumoria ihan järjettömät määrät. Vaikka olen vain vuoden sitä opiskellut, tään verran tiedän varmasti.

Toisenlainen blogi

Normaali

Haluaisin nyt vuotaa teille reitin vähän toisenlaiseen blogiin. Siellä on vasta hiljattain alkanut ilmestyä postauksia. Blogia pitää nainen, joka tuntee joka sentin ruumiistani (NÄIN TON ILMEEN, PERVO! :-D ) (no ei tunne ihan joka senttii) hän on nimittäin sekä hierojani että ystäväni. Turha käydä sille selittämään että on venytellyt jos ei oo, tai että ei oo polttanut tupakkaa, jos kerta on. Se tietää kaiken! Pahus! Kamala tutka-aivo!

Blogi lähtee liikkeelle sokon ja koiran yhteistyökuvioista. Nimenä on Vauhtisokee. Muija osaa kirjoittaa. Ei maksa paljon mennä vilkaisee – siitä ois kiva kun tulis lukijoita ja kommenttejakin. Tonne –> oksaska.wordpress.com