Category Archives: yhteisöllisyys

Muutos ja muutto

Normaali

Dahlings.

Elämässäni on tapahtunut iso muutos, ja nyt tuntuu taas, että pitää muuttaa bloginkin osoitetta.

Isoimpien muutosten yhteydessä mulla on ollut tapana vaihtaa nimeä. Siis oikeassa elämässä. Siirtymäriitti. Tällä kertaa muutan (vain) bloginimimerkkiä.

Zepa saa nyt väistyä – uusi Ana on lähempänä oikeaa nimeäni (pari työkaveria sitä käyttääkin, joten *gasp!* olen täällä melkein omalla nimelläni :-) En nyt jaksa miettiä, vaikuttaako tämä kun kirjoitan kommentteja tms. sen näkee sitten ja pystyy säätämään paremmalla ajalla.

Kantapöydässä oli käyntejä 171 105 kpl marraskuusta 2008 tänne päivään maaliskuuhun 2015.

5695 kommenttia. Kiitos teille.

Siirsin täältä kaikki kamat osoitteeseen http://penniajatuksistani.wordpress.com. Jatketaan siellä!

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (jatkopala)

Normaali

Puhuin taannoin värien nimistä täällä. Samaa juttua ilmassa muuallakin!

Katopa tämä:
http://uk.businessinsider.com/what-is-blue-and-how-do-we-see-color-2015-2 (27.2.2015)

esim.
”So Gladstone decided to count the color references in the book. And while black is mentioned almost 200 times and white around 100, other colors are rare. Red is mentioned fewer than 15 times, and yellow and green fewer than 10. Gladstone started looking at other ancient Greek texts, and noticed the same thing — there was never anything described as ”blue.” The word didn’t even exist.”

ja

”Every language first had a word for black and for white, or dark and light. The next word for a color to come into existence — in every language studied around the world — was red, the color of blood and wine.

After red, historically, yellow appears, and later, green (though in a couple of languages, yellow and green switch places). The last of these colors to appear in every language is blue.”

Sitten tää muuttuu todella jännäksi:

”So before we had a word for it, did people not naturally see blue? – – If you see something yet can’t see it, does it exist? Did colors come into existence over time? Not technically, but our ability to notice them may have…”

Siellä on /mekillekin viestiä niistä vihreistä ja sinisistä :-)

Ai että mä tykkään tämmöisestä pelmuamisesta! Joku saisi tulla ja puhua mun kaa kielistä vaikka yhen viikonlopun. Olis namppia!

Idarit irrallaan

Normaali

Stephen Fry sen sitten sanoi. Pariisin sanavapausmurhien suorittajat olivat kaksi loputtoman tyhmää pelleä, jotka innoissaan suostuivat vielä itseäänkin hullumpien käsikassaroiksi. Jos kummankaan päässä olisi ollut papua sen verran, että olisivat pystyneet kuvittelemaan murhien seuraukset (ilmeinen sympatian vyöry uhreja kohtaan, kiihkeä sanavapauden puolustaminen jopa järjellisimpien muslimien taholta, satiiristen piirrosten tulva kautta lehdistön), ei mitään tuollaista olisi edes tapahtunut. Mutta sehän se on, kun on lusikalla annettu, ja etenkin vouhkalusikalla – ei ajattelu päätä paina. Jos mielikuvitusolento Allah tarvitsisi puolustajia, niin tuskinpa palkkaisi kuitenkaan tällaisia aivottomia västäräkkejä pilaamaan islamin mainetta entisestään.

No niin, kohta ei kellään oo enää kivaa

No niin, kohta ei kellään oo enää kivaa

Ilpparit, jei!!

Normaali

Dallapé-puiston keikka oli kannattava! Haisen ihan ruudille :-D

Puistoon alkoi tulla porukoita kahtakymmentä vaille puoliyö, ja niitä tuli ja tuli. Osalla oli mukana oikein vakavat ilpparivälineistöt, joten sain ns. koko rahalla. Riks-räks-viuuu! Parhaan shown aikaan vedin penkille pitkäkseni, jotta näen mahdollisimman moneen suuntaan. Oiiiii se oli niin hienoo! Joillain oli mukana myös niitä lyhtyjä, jotka lähetetään taivaalle tuli sisällään. Ihmeellistä, kaunista ja fantsuu!

Nyt kun en ollut kotona, en nähnyt miten Ilona reagoi ensimmäisen vuodenvaihteeseensa, mutta ei mun kissat ole yleensä välittäneet moisesta mitään. Tuskinpa Ilonakaan. Tuossahan tuo häärää ihan tavalliseen tapaan.

Hip

Normaali

Nyt ei enää harmita Divine tai sen puute. Keksin kolmannen vaihtoehdon party costumeen – yritän aina löytää jotain toisenlaista, kun esim. nuoruus, kauneus tai sexxikkyys ei onnistu näillä parametreilla. Hienosti meni! Olin respassa tunnin, tapasin kaikki viaraat ja sain paljon hymyjä ja kehuja outfitistä. Sitten siirryin itekin salin puolelle, ja musiikki alkoi tanssittaa pertsastani kasvavia jalkoja ja näitä toisia haarakkeita tääl ylempänä. Ihan erinomaiset deejiit, mutta omiapa ovat. Sääli, etten jaksanut olla kuin pari tuntia, koska vilpittömästi tykkään tuollaisesta klubimeiningistä, mutta eihän sellaiseen enää pääse käsiksi näillä kilometreillä. Paitsi just jos on ihan omat bileet, kuten nää.

No huoh. Mutta paree näin, en oo ihan niin kunnossa että kannattaisi riehua tuntikausia, vaikka onkin hyvät pillerisatsit alla. Huomenna ehkä vielä pystyn kävelemäänkin, kun nyt lähdin ajoissa.

Lisäksi: nyt loppui yks iso stressi! Vielä noita kotitarpeiksi riittää, mutta olis tosi palkitsevaa, jos esim. vatsakivut nyt loppuisivat tähän.

Ilta lähes kuin ulkona

Normaali

On kyl nuivaksi mennyt, kun tuoppi amberia ja salaattilautanen baarissa tuntuu kokonaiselta illalta ulkona (puolitoista tuntia, tarkkaan ottaen). Mutta joo, Hauen mikälie uusi meripihkanvärinen oli niin maistuvaista, että olisin toisenkin sammion vetäissyt, mutta kun a) ei enää jaksa dokata julkisella paikalla, kun pienestäkin saattaa askel ruveta väsymään b) uusien lääkkeiden kanssa ei edes saisi juoda, ni ei kai nyt toista sentään.

Sen sijaan menin Vaasankadulle jokunen kuukausi sitten avattuun Just Vegeen syömään mainion Välimeren salaatin. Erityisesti arvostin sitä, että matskut oli pilkottu niin pieniksi, että haarukalla voi nostaa lastin suuhun ilman että mitään tippuu pitkin, niin kuin salaateissa tavanomaisesti käy. Muutenkin oli hyvää – munakoisoa, tombaa, kurkkuu, fetaa rouheena, oliiveja, yrttejä jne. Henkilökunta ylen ystävällistä.

Talvella kävin jo kopaisemassa samoin Vaasankadulle avatun Street Gastron. Henkilökunta oli jotenkin nuivempaa, paljon kiinnostuneempia omista jutuistaan kuin asiakkaista. Ruoka oli ihan ok muttei sen enempää, otin vegepitan. Plussana heille Suomenlinnan panimon oluet, jotka on aina olleet nam.

Vaasankadulla on myös Soi Soi, jossa olen kerran käynyt talvella. Kiva kun ihmiset viittii laittaa näitä pieniä vegeruokapaikkoja nykyään just meidän kulmille! Soi Soissa otin jonkin tavanomaisen tuntuisen kotiruoka-annoksen, joka oli niiiiiiin iso etten edes mie jaksanut syödä. Mutta hyvää. Soi Soissa samoin kuin Just Vegessä on myös niitä hassuja pieniä limsoja, jotka maksaa maltaita mutta ovat ainakin ihan eri makuisia kuin jaffat ja kokkelit.

Ihmisiä oli ulkona paljon, sillä sateisen päivän jälkeen ilta aukeaa aurinkoisena.

Äsken tapasin vielä kissatatskatun naapurini, jonka kanssa sovimme kissanhiekkayhteistyöstä, koska olen taas tilaamassa hiekkamiestä käymään. Siinä samalla naapuri saa omat pussukkansa kotiin kannettuina. Nyt vaan toivotaan, että käynti osuisi niin että samainen naapuri voi avata oven pussukoille. Jos ei, niin sitten joku toinen tyyppi avaa, kuten ennenkin.

Kuva ei liittyne mihinkään yllämainittuun

Kuva ei liittyne mihinkään yllämainittuun