Category Archives: yhteisöllisyys

Puuropää

Normaali

Koin oikein kunnon lomaltapaluukriisin. Nukkunut hyvin, kyllä. Hyvä aamiainen, kyllä. Normaali työmatka, kyllä. Vaan kun ehdin pöydän ääreen, tuntui vaan että prkl kaikki kaatuu päälle. Postilaatikko pursusi enimmäkseen kiireellisiä, iltapäivällä odotti pitkä raskas kokous, piti saada sovittua ainakin kaksi muuta kokousta, ja lisäksi uusi työhuonekaveri on heitetty suoraan ns. kylmään kyytiin eli hän ei osaa käyttää meille pakollisia softia. Eli samalla kun tein omia hommia, tein myös parhaani kamun duunien aloittamiseksi. Pää oli pelkkää puuroa aina jonnekin kahteen saakka. Tuntui etten tajua mitään, en pysty tarttumaan mihinkään ja vaikka tiedän juttujen kiireellisyysjärjestyksen, teen ihan typeriä valintoja siinä mihin tartun. Ja lisäksi jalkaa särki koko ajan. Jei.

No, siitäpä se sitten iltapäivän edetessä, aivokin löytyi ja opettelin taas käyttämään sitä.

Mutta yks juttu mua niin vaivaa. Ihmisten nimet katoaa. Voin nähdä tyypin naamankin päässäni, en vaan tiedä nimeä. Tai saatan muistaa että tyypin etunimessä on viisi kirjainta ja sukunimessä seitsemän, on siis nimen visuaalinen muoto päässä. Enää pitäis vaan tietää, mitkä ne kirjaimet on :-(

Kirjojen, biisien, bändien, elokuvien nimiä en ole muistanut ikinä, niin että siinä ei mitään uutta. Mutta ihmisten nimet… Se on vaan niin noloa. Muistan omat kaverit ja jokapäiväiset työkaverit, mutta kun edetään esim. netin kautta tutuksi tulleisiin, työssäni tarvittaviin nimiin, viikoittainen grande fail. Pitää yrittää vissiin treenata enemmän sitä visuaalista apumuistelua. Saisi vaikka nimien alkukirjaimet hahmolleen, kun nimien pituus näyttää olevan jo mukavasti megesmukan.

Auttaisitko Susannan työtä Gilillä?

Normaali

Oon puhunut tästä Susannasta, joka tekee hienoa kissaklinikkatyötä penninjeesuksilla ja vapaaehtoisapujen turvin Gili Trawangilla. Susanna on pitänyt koko matkansa (ei kai se enää mikään matka ole, kolmas vuosi menossa) ajan hauskaa blogia moottoripuuma.blogspot.com, ja kissojen hyvinvointiasioiden ottaessa koko ajan isomman osan elämää, Susanna avasi myös englanninkielisen Cats of Gili -blogin. Tuorein 16-päiväinen rankka kissaklinikka on pidetty juuri tammikuussa, ja kummassakin blogissa kerrotaan tunnoista klinikan aikana ja jälkeen.

Susannan työ kaiken organisoimisessa on ollut huomionarvoista, jättimäistä ja yhden ihmisen osuudeksi ilman palkkaa aika ainutlaatuista. Jaksamista ei riitä loputtomiin, varsinkin kun olosuhteet ovat mitä ovat. Ei siellä mitään eläinlääkärien vastaanottoja ole. Rahalla tietysti saisi mitä vaan, mutta mistä ne rahat?

Moottoripuuma-blogissa Susanna kirjoittaa näin:

”Fakta: tänne tarvitaan pysyvä eläinklinikka. Fakta: miun on saatava tää kissaklinikka homma sellaseks että oikeasti veän tätä itte. Fakta: tarvin apua. Muita ihmisiä auttamaan ja jakamaan ja tekemään. Fakta: tarvin tästä itelleni enemmän palkkaa, koska loppuu lysti lyhkäseen, jos en ehi elättämään itteeni tän homman ohessa. Fakta: tarvin oman rahotuksen klinikkatoiminnalle, jotta voin suunnitella itte millon on klinikoita, eikä miun tarvi kerjätä muilta tahoilta suostumusta (ja saaha vastauksia joissa sanotaan että tässä pitää nyt keskittyä muihinkin asioihin kun kissoihin plus meni liikaa rahaa viime klinikkaan plus rahojen pitäis mennä enemmän meren suojeluun eli kattellaan loppuvuodesta uuelleen). Fakta: tarvin sinne Mordoriin jonkun joka siellä päässä säätäis asioita.

Mainittakoon vielä, että Pallirahaston rahat ja Kissaplokin lahjotusnappulan kautta tulleet rahat on kaikki pennilleen sellasta, jonka päällä miä istun. Niistä ei mene penniäkään minkään näsäviisaitten hippien iltapaloihin ja espressoihin ja smoothieihin, vaan joka lati menee tasan ja tismalleen kissoille. Siitä miä piän hualen ja sen asian kanssa olen tinkimätön natsi.”

Kahdellakymmenellä tuhannella eurolla Susannan naapurista saisi jo tontin eläinklinikalle. Tuon postauksen kommenteissa joku ehdotti, että tuhannelta suomalaiselta 20 e täyttää jo melko hyvin tuon 20 000. Eikä ole ihan mahdoton keissi saada tuhat kissanystävää tukemaan Susannan vapaaehtoista ja paneutuvaa työtä. Paljon muitakin tarpeita asiassa on, mutta tämä on nyt se, mitä itse pystyn auttamaan kirjoittamalla tämän jutun tänne.

Cats of Gilin puolelta löytyy PayPal-nappula joka mahdollistaa lahjoitukset luotettavasti. Susannalta saa myös tilinumeron jos haluaa laittaa mieluummin pankkiin. Huomatkaa, että kustannukset jossain Gilillä on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Jos sen kaksikymppisen sijaan pystyy laittamaan vaikka 50 e niin sillä saa jo monta kissaa steriloitua tai ostettua kasan lääkkeitä tai rokotteita.

Susanna on täysin luotettava ihminen. Auttakaa häntä jaksamaan olemalla mukana tässä työssä, edes näin ”etänä”, joo?

Mut siis hyvin mä vedin!

Normaali

Abba sing-along Doc Pointissa! Mahtavin elämys since! Menin sinne pyytämättä ketään mukaan, koska melko helppo arvata että siellä on satoja ihmisiä samalla asialla kuitenkin: laulamassa! Ihmisiä virtasi ja virtasi saliin, ja alussa festaripomo tuli sanomaan että häntä ei oo ikinä jännittänyt niin paljon kuin tää, ja nyt te kaikki ootte täällä ja nyyh, ja sit tuli Ruotsin suurlähettiläs ja oli tohkeissaan siitä, miten paljon innokkaita Abba-faneja voikin olla samassa tilassa ja näin ja noin ja Abba foorevah.

Tässä vasta puolet salista

Tässä vasta puolet salista

Ite sain salin ainoan yksittäispaikan, koska tulin ajoissa. Ei ketään vieressä, voin laulaa niin kovaa kun palkeista lähtee, ja vaikka persiet pysyikin penkeissä niin ainakin mulla kädet kävi joka biisin. Täytyyhän sitä tähdentää kun on kerta laulamaan lähetty!

Kaikki oli hirveän innoissaan! Nyt kyllä yhteisöllisyys tuntui ihan iholla asti! Ei kovin pientä! Olen myös ihan sitä mieltä, että hyvin mä vedin. On hyvä sanoa, kun ei sitä kukaan kuullut.

abba3

Kansalaisneuvonta vastaa

Normaali

kansalaisneuvonta

No niin, siinä se on! Numero, joka toivottavasti vähentää hätänumeroon soitettuja puheluita 90%. No ei tietenkään vähennä, mutta vähentäis edes puolet…? Hätänumeroonhan joutuu nykyisin usein jonottamaan, varmaan tiiätte. Syynä ei suinkaan ole niin hirveän monen ihmisen hätä, vaan se, että hätänumerosta yritetään kysyä jotakuinkin mitä vain. Tästä tuli viimeksi puhetta firman turvallisuuskoulutuksessa ja oli niin makoisaa katsella, kun kouluttajan adrenaliinit lähti suihkuna liikkeelle, kun hän kuvaili ”hätä”puhelujen kirjoa.

Ei mulla nyt muuta.

Minisaarna

Normaali

Tää rupee nyt menemään ihan mahottomaksi, tää työelämä. Siellä pitää tehä töitä koko ajan! Yöelämä sitten, töitä sitä tulee tehtyä sielläkin kun ei silmät jaksa lukea niin pitkään että tajunta sammuisi. Olen kokeillut erilaisia yhdistelmiä laillisia huumeita, kuten melatoniini plus 5mg pami, tai melatoniini ja puolikas Zopinox, tai melatoniini ja lihasrelaksantti. Nukuttaahan ne (varmemmin kuin pelkkä melatoniini) mutta kyl on herääminen hidasta. Joskus sitä herää vasta kun on tullut duunista :-(

– – – –

Seuraa päivän minisaarna. Aiheena roskien lajittelu.

EI SE OO NIIN VAIKEETA, URPOT! (Et sä, kun ne toiset.) Jokaisen jäteastian kannessa lukee, mitä sinne ei saa laittaa ja mitä saa! Yksi aamu poimin lasinkeräyksestä 12-osaisen fakin astiaston ja tarkistin oikein, sanotaanko pöntön kannessa että ei posliinia, ei keramiikkaa. Tietenkin sanotaan! Nämä lukutaidottomat pellet pilaa kaikkien muiden kierrätyksen samalla kun itse öllönmöllöttelevät omat roskansa mihin sattuu. Ja ne pahvilaatikot oikeesti voi litistää ja laittaa siihen pahvilootaan, PAHVIT, eikä jättää katoksen lattialle.

Alakerran ravintola oli kerryttänyt ja kerryttänyt peltipurkkivuorta omaan katokseensa ties kuinka monta viikkoa. Menin sitten lopulta katsomaan, mikä siinä maksaa. Voihan niitä kuskeja soittaa paikalle, jos ei ne muuten tule. No ylläri, näiden pönttöjen kansissa ei ollutkaan kerääjien puhelinnumeroita, eli sitä kautta ei lähetä purkamaan vuorta. Sen sijaan huomasin, että tyypit oli laittaneet metallipurkit lasinkeräysastiaan (ja vuoreksi sen ulkopuolelle), joten koska roskakuskit on periaatteen miehiä (lue: jäykkäniskaperoja), niin nehän EI tyhjennä lasiastiaa jossa on metallia.

Ravintola saa multa anteeksi, koska ne on ulkkareita ja tuskin niiden keittiöväki osaa lukea yhtään mitään kieltä. Sanoin hoville nätisti siitä lajittelusta, että ei ne purkit lähde sieltä ikinä jos ne ei ole oikeassa astiassa, valitan, tää on Suomee tämä. Heti samana iltana ainakin pönttöön päätyneet purkit vaihtoivat itsensä ihan oikeaan paikkaan. Nää osaa kun niitä neuvoo. Mutta talon suomalaiset urpoidiootit ei vaan opi, vaikka ohjelappuja on sekä katoksessa että jaettu joka asuntoon. GRRRR!

Vamppuurilla

Normaali

Kävin verenluovutuksessa. Eka kerta kuuteen vuoteen. Edellinen setti katkesi siihen kun aloin syödä kunnollisia kipulääkkeitä säännöllisesti. Nyt otan niitä enää harvoin. Mutta oli vaan unohtunut mennä takaisin luovuttajaksi. Hemppari 131. Minkähänlainen aave olisinkaan, jos en söisi ylimääräistä rautaa koko ajan?

Kuten aina veritoimistolla, taas yksi pökräsi :-D JOKA kerta kun oon käynyt.

Itelläkin on sellainen olo, että tuskin tästä jumpalle rupean tänään. Ei huimaa eikä mitään, mutta kaikki on vaan kovin raskasta. Kävelykin.

Uffaffaa

Normaali

Kivasti toisenlainen jännäkikkare tämä Hyväntekijät. Ei tarvinnut odotella kansitekstejä pitemmälle että mieleen hilautui YLEn UFF – Ryysyillä rikkauksiin -dokkaripätkä. Samaa tarinaa. On toi uffa kyllä tavan orjaplantaasi. Mut jos ei vie kierrätysvaatteita uffalle, sit jää vaihtoehdot Jeesus-Fida (lähellä, mutta miksi tukisin uskishömppiä?) tai kissatalon kirppari (kaukana, mutta asiaa). Vissiin laiskaperseenkin on vedettävä ryhdit ja kerättävä vain ja ainoastaan kissatalolle. Muut kohteet sisältää liikaa hyväuskoisten huijaamista.

Isot liekit

Normaali

Juhannustaika: Jos juhannusaattona pääsee alennusmyynteihin, niin vitut sulhasista.

Menin ostamaan pikkusikareita. Tulin kotiin stetsonin, maton, lakanan, kahden sukkaparin ja silkkinauhojen kanssa. Niin, ja pikkusikarien.

Stetson! Oikeesti. Sisäpuolella lukee niin. -40% Stokkalla

Stetson! Oikeesti. Sisäpuolella lukee niin. -40% Stokkalla

Kotona saaliin purku ja lukemista, kunnes illalla kohti Vallilaa.

alku

lopumpi

Kovin kiva on tuo siirtolapuutarhan kokko. Tai varmaan mikä tahansa iso tuli, mutta keikka puutarhalle näin juhannuksena… se on vaan niin asiaa. Kävin ekana omien tuttujen mökillä, juotiin skumppaa ja maisteltiin juustoja. Sitten oli kokkohommeli, johon yllättäen tuli lisääkin teatterituttuja kolmenkymmenen vuoden takaa. Tai siis näen niitä aina välillä, mutta nyt yhä useammalla on myös mökkejä siellä samassa kylässä.

Kyl taidan ottaa tästä ihan juhannusperinteen nyt. Tuntuvat tykkäävän kun käyn siellä kerran kesässä istumassa, ja musta on kiva kuulla kans niiden juttuja koska ne on aina miljoona astetta hurrrrjempia kuin meikän. Ja se piha, voi sitä vehreyden määrää. Oih.

Niillä vaihtui siellä lettukesteihin, mutta mä lähdin kotiin kun kissa ja nukkumatti ja pillerit ja kaikkee. Ensi vuonna voisi yrittää varustautua paremmin, esim. vetämällä päiväunet ennakkoon.

Kierros

Normaali

Aamulla en meinannut selvitä unista olleenkaan. Vaille yhdeksän kissalle ruokaa. Takas petiin ja ajattelin lopetella yhden dekkarin siinä. Ei tarvinnut lukea sivua loppuun, kun lisäunien tarve kävi ilmeiseksi. Vajaan tunnin päästä heräsin samoin suunnitelmin: dekkaria? Ei humalauta ko ei tuu mitään! Piti nukkua vielä tunti ennen kuin herääminen tuntui siltä miltä pitikin.

Olin miettinyt vähän tuota Gudrunia notta voisi käydä toisen kerran nyt pirteämpänä. Käytin töissä sitä harmaata mekkoa 3 pv ja totesin että on hiton hyvä, haluan vihreän samanlaisen. Ja sen hain. Gudrunin ulkopuolella muistin ruveta Foursquaree, sillä mulla oli Gudden pormestarius odottamassa (sen asiakkaat ei vissiin ihan kauheasti näppäile). PUHELIN PERKELE MENI TÄYSIN JUMIIN. Ensin en meinannut saada virtoja pois, sit ei virtoja takas, ja sitten jumi ja jumi turvakoodin kohdalla loputtomiin! En ajatellut luovuttaa, koska pormestarijuttu. Lopulta konesaatana alkoi taas toimia ja sain prenikkani. Panique ohi!

(kuva pöllitty Guddelta)

(kuva pöllitty Guddelta)

Maailma kylässä. Siivouspäivä. Fashion Stock Sales.

Ekat kesärullat täältä 2012, kelpasi myös nyt.

Ekat kesärullat täältä 2012, kelpasi myös nyt.

Sen verran pyörähdin jokaisessa että voi kertoa käyneensä. Maailma kylässä ruoka, ai nami, oli lounaassa makuakin taas vaihteeksi! Mutta muuten en jaksanut oikein perehtyä mihinkään, on nykyään vähän semmoinen olo että eikös nää kaikki oo jo nähty. Ja varsinkaan kun itseltä ei puutu mitään, niin tuntuu vähän tyhmältä kierrellä kauheessa ryysiksessä kattelemassa jotain vaatteita ja meikkejä.

Kissa on erittäin hellyydenkipeä tänään ja vaanii kosketusta sekä tietsan että jumppamaton vieressä. Puspus pupuseni!