Ilpparit, jei!!

Dallapé-puiston keikka oli kannattava! Haisen ihan ruudille :-D

Puistoon alkoi tulla porukoita kahtakymmentä vaille puoliyö, ja niitä tuli ja tuli. Osalla oli mukana oikein vakavat ilpparivälineistöt, joten sain ns. koko rahalla. Riks-räks-viuuu! Parhaan shown aikaan vedin penkille pitkäkseni, jotta näen mahdollisimman moneen suuntaan. Oiiiii se oli niin hienoo! Joillain oli mukana myös niitä lyhtyjä, jotka lähetetään taivaalle tuli sisällään. Ihmeellistä, kaunista ja fantsuu!

Nyt kun en ollut kotona, en nähnyt miten Ilona reagoi ensimmäisen vuodenvaihteeseensa, mutta ei mun kissat ole yleensä välittäneet moisesta mitään. Tuskinpa Ilonakaan. Tuossahan tuo häärää ihan tavalliseen tapaan.

Uv-aatto

Tavallisesti ikinä ole käynyt missään uv-aattona, paitsi katsomassa raketteja, jos poikkeuksellisesti olen jaksanut (viimeksi ehkä 1900-luvulla). Tänään lähdin ihan kotoa, woohoo! Tonne –> http://www.apolloliveclub.fi/helsinki/tapahtumat/?id=23169. Ensinnäkin, ei paskempi paikka. Kaunista vanhaa arkkitehtuuria, monta baaria, perinteisen näköinen teatteritila. Kaikki asiakaspalvelijat on kovin nuoria nykyään :-0

Mua ei niinkään kiinnostaneet muut kuin tuo mentalistiukko. Ja niinhän siinä kävi, että kun Zaani, tanssiryhmä ja PP oli esiintyneet ja tauko aukesi, oli pakko lähteä jo pois. Sillä jos tauon jälkeen olisin jäänyt katsomaan tanssia tai vielä pahempi, Zaania, Poskiparran upea ja hauska esitys olisi huovuttunut niiden alle. Ja sehän ei käy, koska ukko on ällistyttävä! En kertakaikkiaan tajua, miten se tekee ne jutut. Kiukku! Olen jo ostanut lipun sen toisellekin keikalle, helmikuussa. Tuplakiukku!

Nyt raketit paukkuu ulkona eikä kissat ole millänsäkään. Yritän kovasti, että tänään jaksaisin valvoa puolilleöin ja kerrankin lähtisin tuohon sadan metrin päähän kentälle, missä varmaan ammutaan vaikka mitä ja mis saattaisi nähdä jotain muitakin raketteja, kauempaa pökittyjä. Pakko jaksaa edes joskus jotain, oikeaan aikaan!

Näillä puhein hyvää ja terveellistä alkavaa vuotta kaikille! Pysytään kanavilla, as they say.

Zet zet

Jotkut vielä sanoo, ettei univelkaa ole olemassakaan. Hah! Nukuin kellon ympäri, nyt vihdoin. Tosin kymmenen tunnin kohdalla ruokin ja tohtoroin kissat, mut heti kun menin takaisin petiin, eiku pari tuntia lisää. Nyt onkin kyllä ihan erilainen olo. Olen valveilla, ehkä noin eka kerta tällä viikolla. Eli äkkiä pois taas netistä ja tekemään ihan jotain muuta! :-D

GRRRR vihaa vihaa!

Kiukuttaa kympillä! Tai ei enää kun rouskutin vähän pillerei. Mutta ainekset on!

En nukkunut ns. ollenkaan viime yönä. Samppasin valot klo 22 ja kattelin kelloa vielä 04. Saatana kun hermo menee! Tuli ”levättyä” joo. Eli enimmäkseen vaan pysyin petissä silmät kii, mutta sitten oli jo pakko välillä ruveta kattoo devareita kun ei kertakaikkiaan edes tuntunut että nukuttais. Hieno työpäivä siis luvassa.

No, koska on tätä flunssapaskaa myös, ajattelin pitää saikkupäivän ja nukkua edes aamulla sitten. Lääkitsin ja ruokin kissapopulaatiota 7.30 kuten aina ja eiku takas petiin. Jo yhdeksältä heräsin siihen, että Merde oksentaa aamiaisensa. Jo toinen kerta viikon sisään, ei hyvä. Huoli siis alkoi kasvaa. Ja eteisen ruma matto meni roskiin.

Ei nukuttanutkaan enää. Aloin katsella työposteja ja huomasin, että ei tuu kotona olemisesta mitään, pakko lähtee duuniin, oli flunssa tai ei. Tempasin aamiaisen, joka puolestaan tempaisi loputkin valkoiset osat huomenna poistettavasta maitohampaasta. Eli nyt se on vain tuollainen perhanan nysä, jonka ehkä joutuu jopa leikkaamaan pois ellei siitä saa kunnollista otetta vetämiseen. Voi huoh saatana. Leikkaus tietenkin maksaa enemmän kuin vetäminen. Nyt on jo pelkkää elukkalääkärivelkaa yli tonni. Ei oo ikinä ollut näin paskaa tilannetta ettei palkka riitä mihkään. Tavallisesti en edes käytä luottokorttia!

No, yks hyvä asia. Kun puhun tavallisesti, puuttuvaa hammasta ei huomaa, vaikka se on aika lähellä keskilinjaa. Sen huomaa vasta, jos alan aukoa suuta kunnolla ja hymyillä tai muuta outoo. Tässä oo ennenkään hymyilty, eikä hymyillä vastakaan. Niin.

Lomapäivä

Otin tähän kohtaan nyt lomapäivän. Ihan oikean, naps vuosilomasta. Toisaalta aika turhaan, mutta toisaalta en olis jaksanut kyllä lähteäkään töihin. Eilen oli kivaa kamujen kaa, mutta itsekseen ollessa tuo sää vaan niiiiin masentaa. Ajattelin aloittaa reippaasti – menin heti aamusta elokuviin. Nightcrawler, ei moittimista, hyvin on saanut pongoja imdb:ssäkin. En silti jaksanut perustaa henkilökohtaista suhdetta, kunhan vaan kattelin ja lähdin pois. Vein parit kengut Hesyn Perintöpuotiin, jotta päivässä olisi edes jotain hyödyllisen elementtiä. Ja sataa ja sataa, sateessa ja tuulessa edestakaisin. Liian vähän päälläkin, kuin amatöörillä. Olin uskonut, kun kännykkä sanoi että meil on 9°C.

Muistuttaisin taas kerran itelleni, että ei kannata yrittää ulko-ovea pitemmälle ilman kunnon troppausta. Varmaan mun massuvaivatkin johtuu osittain kipulääkkeistä, mutta kun ilman niitä en vaan pärjää. Olin aamulla ottanut liian vähän, ja se tietysti muodosti osan kärsimystä. Fiksasin heti kotiin tultua, mutta ei tässä silti aleta treenaa showtanssia. Kunhan nyt saa lojuttuakin kivuitta, on oikein kiva se. Kädessä Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja.

PS. Olin jo nousemassa tästä notta iltapesulle ja yötä aloittelemaan… sit huomasin ettei kello ole edes seitsemää. NYT JUMALAUTA jotain rotia siihen petiin menoon! Edes kaheksaan pitää pystyä venyttämään, vaikka on marraskuu ja kylmää sadetta paukkuu ikkunalautaan.

Ensimmäinen uni, valvelepo, toinen uni

Aloin eilen lukea kirjaa, josta on pakko hölistä jo heti kesken, innostuin niin paljon. Björn Hedensjö: Hyvä yö. Siis tietokirjasta on kyse.

Tiesittekö (ETTE!), että esiteollisena aikana ja ylipäätään ennen sähkövaloa eurooppalaisillakin oli tapana nukkua ”ensimmäinen uni” ja ”toinen uni”? Tää oli niin tavallista että siitä puhuttiin lääkärikirjoissakin samalla lailla kuin meillä nyt yöunesta yhtenä pötkönä. Ensimmäinen uni nukuttiin illasta jonnekin keskiyölle tai niukasti aamuyön puolelle. Se oli se väsymyksen poistaja ja syvä uni. Sen jälkeen valvottiin pari kolme tuntia. Juteltiin petissä tai harjoiteltiin lasten tekemistä, käytiin tupakilla ja ehkä jutskaamassa vähän naapurinkin kanssa. Saatettiin olla myös ihan vaan petissä ja lepäillä. Valvelepo. Toinen uni nukuttiin sitten aamuyöstä aamuun. Kevyempi kuin ensimmäinen uni.

AJATELKAA! Nyt ei munkaan tarvitse enää menettää hermojani joka kerta, kun herään aamuyöstä enkä saa tuntiin tai puoleentoista unta. Se on luonnollista! En vaan tiennyt sitä! Se valvelepo siinä välissä on melkein yhtä hyvä kuin uni. Kunhan ei käy kovasti hillumaan.

(Viime yö ei mennyt ihan näin… Valvoin petissä lähes neljä tuntia ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Aivot ei lakkaa raksuttamasta. Mutta koska olin just lukenut tuon valvelepo-jutun niin annoin vaan olla. Aikuinen ihminen pärjää paskoillakin unilla pari yötä.)

Aiheen kunniaksi ei päivän asu -kuva, vaan yön asu -kuva. Olen niin iloinen, kun löysin vaatekaapista tämmöisen yhdistelmän ihan vahingossa. Söpöä tyttöpinkkiä edes yöllä – Lindexin pinkit leggarit ja Gudrunin kesämekko, jossa pinkkejä kukkia. Am I feminine or what? :-D

Nukutus

Olen vaan niin väsynyt. To-pe -yönä vedin siis vajaat 10 tuntia, viime yönä varmaan samat, ja koko ajan vaan plööh-plääh. Verdonin jänskänpänskä dekkari on kesken, sitä kyllä jaksaa lukea. Mutta valmiista l. jo ostetusta leffalipusta huolimatta piti oikein pakottaa ittensä lähtemään elokuviin. Leffa oli tietysti ihan ookoo enkä edes nukahtanut, mutta kyllä tää on niin tössyttelyä taas.

Massukaan ei ole ollut ihan kunnossa vielä, mutta tänään vihdoin muistin hapankaalin ja noi pillereinä myytävät maitohappobakteerit. Heti parempi olo. Kylläpä se tästä.

Vaihdoin aamulla paksuimman täkin ja otin esiin myös flanellipyjaman. Oikeastaan mitäpä mä tässä enää roikun, kello alkaa tulla kahdeksan joten on sopiva hetki mummon vetäytyä petiä kohti.

STRESSI saatana!

Ei jaksa. Jonotin Saunikselle tunnin kaikki yhteensä. Modeemi ei löydä ip-os. Pitäis kuulemma kokeilla läppärillä yhtä juttuu. Läppäri on töissä, siks haluaisin ihan että tää mun koti-wlan (josta maksan btw) toimisi. Toistaiseksi siis mennään 3Gllä. Kohta pitäisi mennä kattomaan, pörrääkö Areena sillä kuin hyvin. Jos ei, kyynel pirahtaa. Oon muutenkin ihan saatana stressissä, kuun alusta ollut töissä ja jo ois loman aika.

(EDIT myös seinänaapurilla netti rikki, en o yksin…)

Aaaa lomasta puheenollen, meillä ei ole nyt yhtään naispuolista työterveyslääkäriä. KIVA! Kukaan ei oo vaan virallisesti muistanut kertoa tästä – tuolla käytävällä kuulin.

Nukun kuin vauva, herään tunnin välein itkemään. No ei sentään itkemään, mutta jos herää kymmenisen kertaa yössä, missä vaiheessa ehtii kii siihen syvään uneen? Ei missään. Hermot menee saatana ihan kohta. Ei ne viikonlopun 11-tuntiset enää mitään auta, niistä on jo kaksi yötä aikaa! Huonekaverilla duunissa sama juttu, yhtä heräilyä ja painajaisia. Ollaan loistavia ilmapiirin luojia näillä eväin.

Aamua

Mun aktiivisuusyritykset valuu petin viereen, siitä maton alle ja sit ne pikkuhiljaa ryömii ulos ovesta… Aamulla toki heräsin ruokkimaan kissat ja lääkitsemään toisen, ja heräsin siksikin että olin aikonut lähteä joogan alkeiskurssille (taas kerran) tutulle salille. Teen joogaa niin arkisesti ja hengityksistä 5 veisaten, notta ois hyvä välillä kerrata, mitä kaikkea muuta se vois olla. No, kuitenkin, huomasin eläväni Toista Jumpan Jälkeistä Päivää eli joka lihas kipeenä jo valmiiksi. Painuin takas petiin ja nukuin 11 tuntia täyteen.

Ykstoista! On muuten viime aikoina tuntunutkin, että pikkasen pukkais univajetta ja on ihan ressiäkin töiden alkamisesta. Muutenkin on paljon juttuja tehtävänä, mutta ne keväiset, puutteellisiksi osoittautuneet tekniset sutut lisäksi… Ei helepota ei. Juuripa ruvetaan paikkailemaan keväisiä kakkapökäleitä kun pitäisi tehdä jo ihan muuta.

Eniveis, söin aamiaisen ja palasin takas tänne petiin. Aion viettää lojutuksentäyteisen päivän, johon saattaa sisältyä hiukan venyttelyä. Riippuu täysin siitä, miten ittee sattuu huvittamaan. KOSKA KUKAAN EI MÄÄRÄÄ HAHAHHAHAHHAAAA!!!

Halpa pimennysverho

Taas pukkaa vinksua. Tämä ei ole omakeksimä, mutta olen figuroinut sille aiempaa laajemman toimintasäteen eli osaksi oma joo, onhan?

Ulkkarit varsinkin on hädissään näistä valoisista kesäöistä, kun ei saa kuulemma nukuttua – mutta ei ole ainutlaatuinen ongelma suomalaisillekaan. Sitten niitä pimennysverhoja arpomaan… EI! Vaan paljon yksinkertaisempi, täysin toimiva vehjes: musta teeppari. Kaikilla on yksi joutava! Alkuperäinen vinkin keksijä esitteli tään nimenomaan maiseman pimentäjänä, kun paidan asemoi naaman päälle nukkumaan käydessä (hengitykselle tietysti jätetään tilaa). Ja pimentäähän se. Ei tee edes mieli aukaista silmiä, kun paita on siinä, mutta jos aukaisee, on edelleen täysin pimeää.

Mulla ei ole tavallista isompia vaikeuksia nukkua valoisina öinä, mutta olen piruuttani käyttänyt teepparikikkaa koko kesän. Miksi? Siksi että teeppari on rauhoittava. Se houkuttelee pitämään silmät kiinni ja muutenkin laittaa mielen ja ruumiin paremmin lepäämään. Mielestäni se auttaa nukahtamaan, ja myös pitää unessa paremmin – vähemmän yöheräilyjä. Teeppari löytyy silmien päältä edelleen aamuisin, eli siitä ei mitenkään erityisesti halua eroon nukahdettuaankaan.