Kiukuttaa kympillä! Tai ei enää kun rouskutin vähän pillerei. Mutta ainekset on!
En nukkunut ns. ollenkaan viime yönä. Samppasin valot klo 22 ja kattelin kelloa vielä 04. Saatana kun hermo menee! Tuli ”levättyä” joo. Eli enimmäkseen vaan pysyin petissä silmät kii, mutta sitten oli jo pakko välillä ruveta kattoo devareita kun ei kertakaikkiaan edes tuntunut että nukuttais. Hieno työpäivä siis luvassa.
No, koska on tätä flunssapaskaa myös, ajattelin pitää saikkupäivän ja nukkua edes aamulla sitten. Lääkitsin ja ruokin kissapopulaatiota 7.30 kuten aina ja eiku takas petiin. Jo yhdeksältä heräsin siihen, että Merde oksentaa aamiaisensa. Jo toinen kerta viikon sisään, ei hyvä. Huoli siis alkoi kasvaa. Ja eteisen ruma matto meni roskiin.
Ei nukuttanutkaan enää. Aloin katsella työposteja ja huomasin, että ei tuu kotona olemisesta mitään, pakko lähtee duuniin, oli flunssa tai ei. Tempasin aamiaisen, joka puolestaan tempaisi loputkin valkoiset osat huomenna poistettavasta maitohampaasta. Eli nyt se on vain tuollainen perhanan nysä, jonka ehkä joutuu jopa leikkaamaan pois ellei siitä saa kunnollista otetta vetämiseen. Voi huoh saatana. Leikkaus tietenkin maksaa enemmän kuin vetäminen. Nyt on jo pelkkää elukkalääkärivelkaa yli tonni. Ei oo ikinä ollut näin paskaa tilannetta ettei palkka riitä mihkään. Tavallisesti en edes käytä luottokorttia!
No, yks hyvä asia. Kun puhun tavallisesti, puuttuvaa hammasta ei huomaa, vaikka se on aika lähellä keskilinjaa. Sen huomaa vasta, jos alan aukoa suuta kunnolla ja hymyillä tai muuta outoo. Tässä oo ennenkään hymyilty, eikä hymyillä vastakaan. Niin.