Heijaa tonne ja tänne

Normaali

Kyllä, aurinko ilahduttaa aina näyttäytyessään. Mutta muuten koko viikko on ollut ihmeheijaamista kodin ja työn välillä. Olen viettänyt noin puolet työpäivistä pakkokokouksissa ja puolet kotona. Stressimassu on äitynyt ikäväksi taas pariksi päiväksi ja lihaksetkin tuntuu olevan ihan juntturassa vaikka aamulla venyttelin. Mitään podijuttuja ei pysty tekemään kunnolla, jos massu on turvoksissa mallia raskaana 5 kk, tietenkään.

Näin viritetään kahvipaketin kesto ikuisuuksiin. Ei oo meinaan kahvilla menekkiä. Ruokakin ois enimmäkseen puuroja ja riisikakkuja näinä huonoina päivinä. Vein jo hiutalevarastoa kakkostyöpisteeseenikin (ykkösessä ne on olleet vakiona jo vuosia). Birdy tosin sai massunsa kuntoon luopumalla juurikin viljoista. Mä en saa päätäni käännettyä sille mallille, että edes kokeilisin. Kun massu on pahana, sinne ei sovi mikään muu kuin puuro! Leipää olen vähentänyt jo ennenkin, ja mulla on nyt perusleipä näkkäri gluteenitonta mallia. Mutta että kokonaan luopuisi kaikista viljajutuista…? Ei oo mahollista. Stressistä voisin iloisesti luopua, mutta kun se ei taas ole mun päätettävissä. Siinä pää ja maha tekee yhteistyötä ihan niin kuin tykkäävät.

Nyt just tuntuu hyvältä. Heijaaminen eri paikkojen välillä jatkuu viikon loppuun, mutta kivuttomana kivempaa, tietty. Ihmettelin jo 1-pisteen huonekaverille, miten voikin tuntua näin iloiselta asialta päästä oman pöydän ääreen huomenna. Hänen ihana vastauksensa sisälsi oletuksen helvetin hyvästä seurasta ja tilasta, jossa voi jurottaa hiljaa omia töitään tehden. Olemme luodut toisillemme! :-))

Mainokset

Onhan niissä eroa

Normaali

Ihan hyväkin varmaan, että välillä osuu käsiin näitä kirjoja, joissa voi hyppiä yli niin pajon turhaa lärinää, että koko homma on hoidettu parissa tunnissa. Kuitenkaan päässä kulkevan filmin katkeamatta. Koska pitäähän se päänsisäinen leffa silti nähdä, vaikka juoni olisikin kirjoitettu löysästi tai tylsästi tai laahaavasti.

Olen varmaan joskus lukenut Dean Koonzia ja päätellyt, että liian kliseistä mulle. Onhan noita muitakin kirjoittajakoneita, jotka lykkää maneereitaan tekstiin ärsyttävän paljon – Läckbergin cliffhangerit, Nesbøn laskelmoidut julmuudet esim. ja siis myös Koonzin liibalaabat, jonka puolivahingossa lainasin ja tahallani selasin läpi. Yhtään ei haitannut, vaikka luin vain sivun sieltä, toisen täältä. Pysyin kärryillä ihan hyvin, koska tekstissä oli niin paljon kuvailevaa hölinää. Siis miksi kiinnostaisi jokin jasmiinintuoksu ja hyttyset, jos tuntematon ukko ammuttiin just kadulle? Menis toikin kysymään Malcolm Mackaylta, miten kirjoitetaan.

– – – –

Jukka Hankamäki blogaa yleensä hyvin napakasti ja monasti kiinnostavasti. Tämä uusin päivitys tuo eteen pari kirjaa, jotka saattaa olla hyvinkin ei-liibalaabaa, ja tuo Kääriäisen kirja pitää nyt ihan ehdottomasti lukea. Mua on vuosikaudet ärsyttänyt suomalaisten sinisilmäisyys kehitysavun suhteen, vaikka jo Matti J. Pulkkisen kirja Romaanihenkilön kuolema (1985) vinkkasi lujaa, että silmiä kannattaisi avata. No, henkilökohtaisesti en ole mitään hävinnyt, pistän roposeni eläinten avuksi, koska kaikki eläinten hankaluudet on kuitenkin ihmisen aiheuttamia. Ihmisistä huolehtijoita riittää ilman muakin.

Auvoneuvo

Normaali

Sain tilaamalla edellisestä työterveyshuollosta käyntiraportit elikkäs nää potilaskertomukset. Paljon oli kaikenlaista kipukäyntiä. Kertaakaan ei lääkäri sanonut, että mene hierojalle (tään tosin tiesin jo ennen rapojen lukemista). Näköjään vuonna 2011 aloin tihentää hierojakäyntejä kertaan per kuukausi, ja nyt ehkä puolisen vuotta olen jo käynyt joka kolmas viikko.

Ja nyt, vakavasti: hieroja on se oikea osoite. Ei apteekki. Kyllä on kivut niin vähentyneet, kun on rouhittu kunnolla kaikki saakelin lukot ja jumit. Kun itse vielä viittii sen verran kotona, että venyttelee, jumppaa ja pyörii rullien ja pallojen päällä pari kertaa viikossa, niin jo sillä. Ehkä elän vain fyysisesti hyvää vaihetta, mutta viimeksi kulunut kuukausi on ollut kivuttomin vuosiin. Suurin osa kiitoksesta lankeaa nimenomaan hierojalle.

Hyvät keski-ikäiset keskiäkäiset lukijani, te kumpikin. Menkää hierojalle. Yllätytte. Ette edes tienneet niistä jumeista ja hemmetin lihaskalvoista, mitä sieltä löytyy. Yllätytte myös siitä, miten keijukevyt olo on, kun kaikki ne jumpet on purettu. Menkää hierojalle uudestaan. Menkää säännöllisesti. Elämä auvoistuu!

Posipossu

Normaali

Mysliä ja mustikkamaitoa! Lidlissä on parhaat pakastemustikat (pakastinmustikat). Mutta turha mennä penkomaan Söörnäässin Liideliin, vein sieltä viimeiset.

Tänään pelästytin kollegat saamalla kaksi positiivisuuskohtausta. Ensimmäisen muistan itsekin – se oli keissi jossa 20 muuta osanottajaa oli vaipumassa ahistuksen varjoon, mutta kannustelin että ei kannata, tunnen sen ahistavan asian jo etukäteen, EIKÄ se oo niin ahistava, kun siihen pääsee käsiksi. Toisesta kohtauksesta muistan vain kollegojen hirnumisen, ”mikä sillä on tänään?!”.

No en tiiä tosiaan. Mitään erityistä syytä ei lie positiivisuuteen, paitsi että nyt on kevään kiireviikoista jo KAKSI takana ja oon vielä ihan hyvin hengissä. Vain yksi sairaspäivä tällä viikolla, ja senkin vietin töissä.

Asioita, joita ei tule ajatelleeksi (jatkopala)

Normaali

Puhuin taannoin värien nimistä täällä. Samaa juttua ilmassa muuallakin!

Katopa tämä:
http://uk.businessinsider.com/what-is-blue-and-how-do-we-see-color-2015-2 (27.2.2015)

esim.
”So Gladstone decided to count the color references in the book. And while black is mentioned almost 200 times and white around 100, other colors are rare. Red is mentioned fewer than 15 times, and yellow and green fewer than 10. Gladstone started looking at other ancient Greek texts, and noticed the same thing — there was never anything described as ”blue.” The word didn’t even exist.”

ja

”Every language first had a word for black and for white, or dark and light. The next word for a color to come into existence — in every language studied around the world — was red, the color of blood and wine.

After red, historically, yellow appears, and later, green (though in a couple of languages, yellow and green switch places). The last of these colors to appear in every language is blue.”

Sitten tää muuttuu todella jännäksi:

”So before we had a word for it, did people not naturally see blue? – – If you see something yet can’t see it, does it exist? Did colors come into existence over time? Not technically, but our ability to notice them may have…”

Siellä on /mekillekin viestiä niistä vihreistä ja sinisistä :-)

Ai että mä tykkään tämmöisestä pelmuamisesta! Joku saisi tulla ja puhua mun kaa kielistä vaikka yhen viikonlopun. Olis namppia!

”Giggling like a witch with a helium balloon”

Normaali

Useinkin mainitsen täällä, että olen käynyt kattomassa sen tai tuon elähdyttävän leffan, mutta en jää selostamaan juonia tai sisälmyksiä sen enempää, sillä jos ketä kiinnostaa, kaikki löytyy sekä IMDB:stä että yleensä myös jo sadasta lehtiarvostelusta siihen mennessä kun ulkkarileffa on kiertänyt Suomeen.

Tänään meni käyttöön viimeinen Hullujen päivien halvoista lipuista (pahus, ja seuraavat Hullut vasta yli kuukauden päässä – ehkä pakko ostaa jokin alesetti). En tiennyt yhtään mitä olen menossa katsomaan, en ollut nähnyt edes Kingsmanin trailereita. Pelkällä säkällä osui suoraan suoneen! Vähän samalla lailla ihana satu kuin nuo äsken mainitut Pekka Hiltusen Lontoo-kirjat: ”määkin haluuuuun tollasta!”. Herrasmiesagenttijuttua yhdistettynä remakkaan actioniin – hienot koreografiat ja kivat hidastukset – mukana myös kooste fantsuja 007-tyylisiä salakavalia aseita. Juhlavimpana kohtauksena avautuu satojen päiden räjähtäminen kukkapommeiksi ja ilotulituksiksi Elgarin tunnetuimman biisin (1,53 videossa) soidessa taustalla. Elgar! Mahtipontinen Englannin oma Sibbe! Yhdistelmä kikatutti ihan käsittämättömiä määriä! :-D

Filkka viritti päivän hyville leveleille. Hirveä määrä hienoja kohtauksia ja hienoja juttuja, Colin Firth hienoista jutuista kärkipäässä. Se osaa sit näytellä mitä vaan ja ketä vaan. Kuten kunnon työläisen kuuluukin.

Kingsman_poster

PS. Tässä juonia ja sisälmyksiä, nuin esimerkiksi.

Viikon saldo

Normaali

Kevään ensimmäinen rankahko viikko takana. Ei menny niin huonosti kuin ois voinut. Vain kaksi päivää stressipipinä ja kerran lääkärillä. Kolme ehjää päivää siis, ja ehdin tehdä kaiken mitä pitikin. Vähän sotkuu välillä, mut ei menny mikään ihan hanuriosastolle. Woohoo.

Muut visiot on aika vähissä, duunia on tullut ajateltua niin päivät kuin yöt. Olen lukenut Lauri Järvilehdon Monenkirjavia kuvitelmia, ja sen voin sanoo, että on tullut luettua lukemattomia (hihi!) tylsempiä filsankirjoja. Lisäksi olen lukenut huvikseni jo ehkä kolmannen kerran Pekka Hiltusen Sysipimeän, koska (seuraa lapsekasta kitinää) haluaisin elää just tuolleen! Jänniä hommia Lontoossa, taitavia ihmisiä puuhaamassa salaisia justkia mun kanssa! Rähäkkää tietoteknistä osaamista, loputtomasti rahaa ja mielettömiä työtiloja! Sutinaa! Vakoilua ja päättelyä! Kelpaisi helposti. Huoh.

Ja sitten menin taas omiin töihini…

Vähän tämmöinen olo

Vähän tämmöinen olo

Mutta hei, töistä tullessa on VALOISAA!

Helmee

Normaali

Töissä on alkamassa tiukkisvääntö, joka kestää juhannukseen saakka, ja mitäpä meikä: en muista ikinäIKINÄ kaivanneeni lomaa niin kuin just nyt! Pääsis vaikka hotelliin yhdeksi yöksi, niin ois siinäkin.

WordPress onnitteli, että tulin heidän asiakkaaksi 8 vuotta sitten. Jestas mikä pötkö kakkaa on tullut suollettua. Bloggerissa taisin olla jo 2004, mutta en silloin vielä oikein keksinyt, mitä näillä blogeilla tekis. No, nythän tää on jo ihan tyylipuhdasta, ehhehehehe. Helmi after helmi.