Koulun historianopetus oli yksi mahdollisuus kuolla tylsyyteen. Vain antiikin Rooma ja Kreikka ja Egyptin historia olivat poikkeuksia unettavuuden vuolaassa virrassa, joka koostui lähinnä sodista ja vuosiluvuista. Ihmettelen, mistä sain todistuksiin seiskaa ja kasia, koska ihan varmasti paskat nakkasin koko jutusta.
Mutta nyt olen löytänyt historiankirjat joita kehtaa lukea!
Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana
sekä
Maailmanhistorian pahimmat erehdykset ja ihmiset niiden takana
Jessss! Jokainen sarkasmilla silattu tapauskuvaus kasvaa mittaansa isommaksi, sillä mikään mokista ei ole ihan vain itsenäinen (lukuunottamatta ehkä sitä, että julkisissa viroissa olevat ukot ei saa vetskariaan pysymään kiinni). Kaikessa on mukana sekä historiaa että laajoja seurauksia. Kirjoissa on kuvattu monta asiaa ja tapahtumaketjua, joista en ole tajunnut juuri mitään aikaisemmin, ihan vain nyt Ruandan kansanmurha, Sikojenlahti ja Idi Aminin Uganda noin aluksi. Ja koska nämä ovat tosielämän kertomuksia, paha ei saa palkkaansa niin usein kuin olisi syytä :-(
Tajuttoman mielenkiintoista!
Vastapainona voin sitten esitellä myös vähiten vetovoimaisen jännärin, jonka ikinä olen kahlannut läpi. Olen Steinhauer: Amerkkalainen vakooja. Tämä on ylistetty kolmas osa ylistetyssä sarjassa, joten annoin kansitekstien viedä mukanaan ja otin lainaksi. Hoh! Hyvin unetti iltaisin. Puolivälissä mietin jo, aionko ihan oikeasti lukea kirjan loppuun, mutta annoin sitten mennä, ihan vain nähdäkseni, pystynkö. Ihan omaa vikaakin siinä mielessä, että (minkä tahansa) kirjan länsimaisista tyypeistä saan helposti elävät mielikuvat päähäni, mutta tässä kirjassa oli lisäksi hitonmoinen nippu kiinalaisia nimiä, joista kaikista en saanut edes sukupuolta selville, saati muuta mielikuvaa… Koitapa siinä sitten nähdä päässäsi se leffa, joka on onnistuneen lukukokemuksen tulos. Eeeep.
Näin sitä vaan paljastellaan omia heikkoja kohtia. Tänään ohjelmassa: huono historiantuntemus ja kulttuurinen rajoittuneisuus.
Laua ääres 
Täytyypäs laittaa muistiin nuo historia-asiat. Ei tekisi pahaa itse kenellekään.
Olen muuten miettinyt itsekin toisinaan, että millä hitolla ne seiskat ja kasit historiankokeista oikein tuli? Siitä kai siitä, että osasi kirjoittaa pitkästi puutaheinää :D
Joo, tekstin runsas tuottaminen, ja sit että _välillä_ joskus tietää jostain jotain. Se rohkaisee opettajaa ja ehkä saa vähän heltymäänkin!
Vika ei yleensä ole (historian) opetuksessa, vaan oppilaan motivaatiossa. Minulla oli hyvä motivaatio ja opin tosi paljon, vaikka kirjoissa oli mustavalkoiset kuvat ja opettajat lähinnä luennoivat.
Päivitysilmoitus: Nyt ei lähe | Laua ääres