Ihmeiden aika (ei siis ole ohi)

Tähän vuoteen mahtuu näköjään kolmekin ihan ällistyttävää tuotetta. Ekankin, viime kesänä löysin taikasienen joka, siis ihan oikeasti, vie pinnoilta kaiken lian. Mietin juuri keittiöremppaa kun päätinkin siivota pöydät ja kaapistot eksuna taikasienellä. Hah, se ”remppa” kuivui siihen – keittiö oli taas kuin uusi.

Seuraava ihmetyksen kohteeni oli – ja on – pesupähkinät. Ne on olleet mulla käytössä nyt yli puoli vuotta, eikä ole mitään valittamista. Silti edelleen ne tuntuu ihmeiltä: pähkinöillä peseminen … no, se vaan kuulostaa enemmän Ankkalinnalta kuin reaalimaailmalta :-)

Ja nyt, ihan samalla lailla jostain blogista loikanneen vinksun perusteella hankin Stokkan kanta-asiakasalennuksessa (39 e) olevan furminattorin, ja … jälleen tapahtui ihmeitä! Kissoistahan tietty lähtee aina karvaa, mutta näin kevään korvalla meininki on potenssiin jotain. Irtoilevaa alusvillaa ei edes tahdo saada irti kuin hinkuttamalla, eikä kissat moista kattele. Mutta furminaattorilla ei tarvitse vetäistä kuin yksi varovainen kokeiluveto pitkin kisua ja TYÖVÄLINEEN ERON HUOMAA KYLLÄ! Kallishan se on – verkkokaupassa halvempi, kuten linkistä näkyy – mutta jo yhtenä iltana kahteen kissan kokeiltuna voin sanoa, että joka sentin väärti.

Furminaattorin käyttöohjeet kannattaa lukea. Siellä korostetaan varsinkin tarpeeksi hellää otetta vetoihin ettei karvakasan iho ärry, ja toiseksi, manööverin paikka kannattaisi valita siten että karvoista ei ole mainittavaa haittaa. Niitä nimittäin lähtee – heti, paljon ja muhevina möykkyinä. Esim. kylppäri voisi olla keskihyvä idea ellei pihaa ole käytettävissä.

Eikä furminattori ole, valitettavasti, kaikille kissaroduille suositeltava. Herra Mäykynen täällä selvittää, ketkä pääsee riemusta osalliseksi.