”En pidä uhrauksena ottaa joskus osaa iltahuvituksiin. Seuraelämä asettaa vaatimuksia meille kaikille, ja minä kuulun niihin, jotka pitävät virkistystä ja huvitusta silloin tällöin toivottavana.”
Tuosta tulisi niin nätti slogan / intro koko blogille :-) Paitsi ei tietenkään todenperäinen (tunnetusti iltahupien aikaan meikä menee jo nukkumaan), mutta hirmu s-i-e-v-ä.
Luin siis Ylpeyden ja ennakkoluulon uudestaan. ”Uudestaan” tarkoittaa sitä, että olen varmasti joutunut lukemaan sen osana opintojani, ei sitä, että olisin muistanut siitä mitään. No, kaikki muistaa Darcyn nimen ja komeuden, ja sen verran miekin pinnistelemättä.
Kirja on ollut tarpeeksi monelle kiinnostava chick litsahdus säilyäkseen markkinoilla yli kahdensadan vuoden ajan. Enkä ihmettele yhtään – sehän on oikeasti jännä! Pakko lukea vaikka unijukan uhkaillessa tosissaan. Kieli on vanhahtavaa ja kerronta detaljoitua – myös psykologisesti tarkkaa. Hyvin, hyvin viehättävää. Monia satoja vuosia lisää elinpäiviä toivotan opukselle!
– – – –
Tämäkin voisi olla omalla laillaan säpsäkkä:
”Bennetin sisarukset ovatkin isänsä kannustuksella kouluttautuneet zombintappajiksi orientaalisten mestarien luona Kiinassa.” No nyt kulukeepi! Eikun kirjastoon taas.
Laua ääres 