Vamppuurilla

Normaali

Kävin verenluovutuksessa. Eka kerta kuuteen vuoteen. Edellinen setti katkesi siihen kun aloin syödä kunnollisia kipulääkkeitä säännöllisesti. Nyt otan niitä enää harvoin. Mutta oli vaan unohtunut mennä takaisin luovuttajaksi. Hemppari 131. Minkähänlainen aave olisinkaan, jos en söisi ylimääräistä rautaa koko ajan?

Kuten aina veritoimistolla, taas yksi pökräsi :-D JOKA kerta kun oon käynyt.

Itelläkin on sellainen olo, että tuskin tästä jumpalle rupean tänään. Ei huimaa eikä mitään, mutta kaikki on vaan kovin raskasta. Kävelykin.

Yksi vastaus »

  1. Eihän sitä saisikaan kovasti rehkiä ja hikoilla verenluovutuspäivänä.

    Mulla oli viimeksi (toukokuussa) hemoglobiini hirmuiset 127, ellen väärin muista. Sitä ennen eivät huolineet, kun ei ollut tarpeeksi… Jos syö kiltisti rautaa, se pysyy jonkinlaisena, muuten ei. Mutkun rautapillerit on inhottavia. Hyi.

  2. Ei se mahakaan niistä tykkää lainkaan, mutta minusta ne on maistuu pahalle ja on hankalia niellä. Tarttuu kurkkuun. Pitäisi ehkä kokeilla jotakin muuta merkkiä välillä.

  3. Joudun kans riipiin rautatabuja hilpeää tahtia. Ne jää mullakin kurkkuun ( mutta vähemmän kun höräsee ne alas sihiporejuoman kanssa) ja hengitys haisee aamulla shaisselta mutta elämä on laiffii.
    Ja onnittelut hyvänä ihmisenä olemisesta!

  4. Jos noin helpolla pääsee hyväksi ihmiseksi niin ok, voin kyl.

    Onneksi en ole O-, niil on vähän kakkaa kun ei kelpaa muu veri kuin O-. Siksi O-miinukset käykin mahdollisimman tiuhaan luovuttamassa… Ainakin yks kavereista on. Vaikka niitä liekin vain 5% ihmisistä vai miten se menikään. Hyvin pieni osa kuitenkin.

  5. Olen onneksi maailman yleisin O+ ja aina on piisannut tarvittaessa plasmaa ja hemohessiä lasaretissa.
    Mutta tosiaan, nostan myssyäni kaikille luovuttaja- tyypeille ytimistä veriin ja elimiin. Itsekin joskus kävin markkinoimassa habitustani mutta paiskasivat ulos jo painorajoituksenkin takia.

Sisään vaan, on siitä isompikin tullut!