Syksyn 2009 Helsinki Vintage. KIITOS, että siirsitte Kaapelille! Siellä sentään voi hengittää ja kävellä, vaikka kuumahan siellä on aina, tapahtuma mikä hyvänsä.
Pääosin keväästä tuttua tavaraa, mutta hiukan ohjelmallisempi ote. Oli kiva kävellä, kun tiesi jo etukäteen että vaateostokset on poissuljettu mahdollisuus – en ole ihan vintagekokoa vaikkakin ikiä, hehe – enkä muutenkaan tarvitse mitään, joten… No okei, ostin Ansan tiskiltä yhden helmikorun. Oranssia tietty, sitähän mulle aina tarttuu mukaan, en tiedä miksi. Sinne jäi ihana kiiltonahkainen pikkulaukku, joka kuiskaili mun nimeä, mutta oli pakko selittää sille, että mulla on niin hirveesti laukkuja että en voi enää sitä ottaa. (Sitäpaitsi mä tiedän ihan hyvin missä Ansa-puoti on.)
Ainoa jono oli kahvilaan, ja se oli piiiitkä. Korvapuustit oli noin jalkapallokentän kokoisia ja Laitilan limsoja oli tarjolla moneen lähtöön. Testasin vihdoin Brändylonkeron. Ei maistunut yhtään miltään, vaikka makuaisti, tietääkseni, jo onkin palannut. Asiakkaita oli kiva katsella, sillä moni oli laittanut asiaankuuluvaa vermettä päälle. Itsekin olin mielestäni ihan tarpeeksi eighties sulautuakseni pukeutuneiden joukkoon ;-)
Yläkerrassa oli toimivia antiikkivermeitä mm. Brunswick-levysoitinkaappi ja Wurlitzer-levyautomaatti. Samoilla tienoin myös upeita, ihania vanhoja designhuonekaluja, joista pari settiä olisin ottanut heti jos vain ikinä olisi tilaa tai varaa. Toisaalta, yhtä herkkuja löytää kirppareilta jos hyvä tuuri käy.
Kiva tapahtuma. Varmaan tuolla tulee ensi vuonnakin käytyä, ennen kuin alkaa hyytymys. (Hyytyi jo Recycling Factoryn kohdalla, meinaan – jotenkin ei enää jaksa niitä samoja risaineja kai jo kolmatta vuotta peräkkäin.)