Oon puhunut tästä Susannasta, joka tekee hienoa kissaklinikkatyötä penninjeesuksilla ja vapaaehtoisapujen turvin Gili Trawangilla. Susanna on pitänyt koko matkansa (ei kai se enää mikään matka ole, kolmas vuosi menossa) ajan hauskaa blogia moottoripuuma.blogspot.com, ja kissojen hyvinvointiasioiden ottaessa koko ajan isomman osan elämää, Susanna avasi myös englanninkielisen Cats of Gili -blogin. Tuorein 16-päiväinen rankka kissaklinikka on pidetty juuri tammikuussa, ja kummassakin blogissa kerrotaan tunnoista klinikan aikana ja jälkeen.
Susannan työ kaiken organisoimisessa on ollut huomionarvoista, jättimäistä ja yhden ihmisen osuudeksi ilman palkkaa aika ainutlaatuista. Jaksamista ei riitä loputtomiin, varsinkin kun olosuhteet ovat mitä ovat. Ei siellä mitään eläinlääkärien vastaanottoja ole. Rahalla tietysti saisi mitä vaan, mutta mistä ne rahat?
Moottoripuuma-blogissa Susanna kirjoittaa näin:
”Fakta: tänne tarvitaan pysyvä eläinklinikka. Fakta: miun on saatava tää kissaklinikka homma sellaseks että oikeasti veän tätä itte. Fakta: tarvin apua. Muita ihmisiä auttamaan ja jakamaan ja tekemään. Fakta: tarvin tästä itelleni enemmän palkkaa, koska loppuu lysti lyhkäseen, jos en ehi elättämään itteeni tän homman ohessa. Fakta: tarvin oman rahotuksen klinikkatoiminnalle, jotta voin suunnitella itte millon on klinikoita, eikä miun tarvi kerjätä muilta tahoilta suostumusta (ja saaha vastauksia joissa sanotaan että tässä pitää nyt keskittyä muihinkin asioihin kun kissoihin plus meni liikaa rahaa viime klinikkaan plus rahojen pitäis mennä enemmän meren suojeluun eli kattellaan loppuvuodesta uuelleen). Fakta: tarvin sinne Mordoriin jonkun joka siellä päässä säätäis asioita.
Mainittakoon vielä, että Pallirahaston rahat ja Kissaplokin lahjotusnappulan kautta tulleet rahat on kaikki pennilleen sellasta, jonka päällä miä istun. Niistä ei mene penniäkään minkään näsäviisaitten hippien iltapaloihin ja espressoihin ja smoothieihin, vaan joka lati menee tasan ja tismalleen kissoille. Siitä miä piän hualen ja sen asian kanssa olen tinkimätön natsi.”
Kahdellakymmenellä tuhannella eurolla Susannan naapurista saisi jo tontin eläinklinikalle. Tuon postauksen kommenteissa joku ehdotti, että tuhannelta suomalaiselta 20 e täyttää jo melko hyvin tuon 20 000. Eikä ole ihan mahdoton keissi saada tuhat kissanystävää tukemaan Susannan vapaaehtoista ja paneutuvaa työtä. Paljon muitakin tarpeita asiassa on, mutta tämä on nyt se, mitä itse pystyn auttamaan kirjoittamalla tämän jutun tänne.
Cats of Gilin puolelta löytyy PayPal-nappula joka mahdollistaa lahjoitukset luotettavasti. Susannalta saa myös tilinumeron jos haluaa laittaa mieluummin pankkiin. Huomatkaa, että kustannukset jossain Gilillä on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Jos sen kaksikymppisen sijaan pystyy laittamaan vaikka 50 e niin sillä saa jo monta kissaa steriloitua tai ostettua kasan lääkkeitä tai rokotteita.
Susanna on täysin luotettava ihminen. Auttakaa häntä jaksamaan olemalla mukana tässä työssä, edes näin ”etänä”, joo?
Laua ääres 
Kommentoin kovin jälkijunassa, mutta kannatan! Lahjoittakaa Cats of Gilille! Täysin luotettava homma ja mahtavaa työtä.
Niin just!