Teemu Masalin: Mac-käsikirja

Olen hiplannut kirjastosta lainattua kappaletta. Mieli tekisi tätä ihan hirveästi omaan hyllyyn, sillä nyt vasta näen oikeasti, miten suppeata Macin käyttöni on. Ja monelle kaverillekin tämä pitäisi lahjoittaa!

Mutta seuraa kysymys: jos oikeasti haluan hyötyä tästä kirjasta, miksi en aloita jo nyt, kun laina-aikaa on jäljellä vielä kolme viikkoa? Miksi vain lehteilen kirjaa ja totean ”ton tiesin, tota en, tota en tiennyt, tota en tiennyt, ai ton tiesin”? Miksi en ota sitä mukaan tähän nyt, koneen viereen, ja kokeile juttuja joita siellä neuvotaan?

En osaa sanoa. Jokin tässä nyt vaan hannaa. Jos en osaa aloittaa nyt, kannattaako mun muka ostaa kirja kotiin? Ja mitä tapahtui sille ”EN OSTA ENÄÄ YHTÄÄN KIRJAA IKINÄ ENKÄ MUITAKAAN ESINEITÄ! IKUINEN OSTOKIELTO!”? Taasko ostokielto kesti ihan päiviä?

Däääämn. Pitää koittaa jonain toisena päivänä. Jos tämä saamattomuus onkin vain päiväkohtainen vaiva, joka paranisi timakalla itseruoskinnalla tai vaihtoehtoisesti spontaaniin tapahtumapyörteeseen imeytymällä. Hyääääh-häh-höö.

Ihmesäätöä

Vaihdoin äsken profiilikuvani WordPressiin. ”Tilaus” meni perille kolmessa vuorokaudessa. Säätösivulla varoitetaan nätisti, että kyllä saattaa mennä tuntikin ennen kuin uusi kuva ilmaantuu. Tunti, hahaha.

Not in Kansas anymore

Monta vuotta sitten saduissa riitti, kun oli kaunis prinsessa: sille paistoi aurinko yölläkin ja kaikki luontui hyvin koko loppuelämän – koska hän oli prinsessa ja kaunis.

Nykyisin prinssille ei enää riitä kaunis prinsessa ja hyvä siivu valta(kunta)a. Kun aivot on jalkovälissä, niin pirunko sille sitten tekee. Jorma vie, miehestä ei ole edes vikisemään. Aaria oopperasta ”Näin mulkkusi tuhoaa elämäsi tilaisuuden”. Moni mies osaa tämän aarian ulkoa.

Tei sanoi aikoinaan jotakuinkin: ”Selkäranka on sitä varten että se pitää aivot ja perseen erillään.” Tämä slogan ei vanhene.

Selkäranka

Myyn

Voitais tehdä kauppoja Hgissä livenä liverahalla. Myyn True Bloodin ekan tuotantokauden (5x DVD) eli jaksot 1-12. Mukana asianmukaiset director’s höpinät ja mitä näissä nyt onkin. Kerran katsottu, ei oo kauhean kulunut. Pyydän 30 e (kaupassa on 34).

Kirjoita vaikka zepander at geemailissa jos kiinnostaa.

Capo di tutti capi

Musta on hienoa, kun luonto välillä muistuttaa, kuka on pomo. Capo di tutti capi, eikä mikään kvartaalihemmoruikku.

Kesä! (…no, melkein ainakin)

1) Uunisaaren silta on purettu.
2) Meikkivoide on valunut naamalta jo ennen kuin ripset on laitettu.

Löytö!

Twitteristä vinkkasivat Harri Närhen suuntaan, että pitäisi lukea kundin kirjoja. ”Häh?”, tuumasi siihen hän, koska ihailen kovasti Närhen sanansäilää Cityssä, mutta en ollut tosiaankaan tajunnut, että mies on myös kirjailija. Ja millainen kirjailija, nyt voin vaan sanoa, kun Toisten tähtien tähden on puolivälissä! Miten ihminen osaa rakentaa tuollaisia virkkeitä, kuvia, ilmauksia? Äärimmäisen epäpuisevaa sanankäyttöä! Tästä tuleekin hyvä urakka. Meen heti huomenna hakemaan kaikki Närhet kirjastosta. Ette koske niihin! Mulle ekana!

Luomakunnan kruunu

Se, että eläintarha ei anna kuvata kuolleita eläimiä, on fiksua käytöstä. En ylipäätään ymmärrä sitä, että lehtien on pakko saada herkutella tapettujen villieläinten ja muiden veristen raatojen kuvilla. Sitten jos joku pamauttaa julki oikein kunnon sotakuvan sinkoilevine raajoineen, niin hirveä haloo että EIHÄN sellaista SAA tehdä (kun siinä on ihminen), yhyy. Ja kipinkapin Julkisen sanan neuvostoon. Journalistiliittoon! Eettiset ohjeet, yhyy! Missä on moraali, yhyy?

Moraali on hevonpersiissä just siinä kohtaa, kun pitää alkaa revitellä sillä, että ollaan taas saatu tapettua joku elukka. Ihmisten ylimielisyys ja suuruudenhulluus muun luomakunnan edessä edustuu siinä varsin hyvin.

Nähty

Näin tämän kusipään aamulla uudestaan, ilman rääkättävää koiraansa tosin. Vajakilla on erittäin muistettavat silmät – sellaiset valjut mutanttinäköttimet. Näyttää olevan raksahommissa. Ilmankos elämä vituttaa.

Saalistaja nykyajassa

Taannoin kyselin täällä, mahtaako ketään muuta ärsyttää dekkarien lievä takapajuisuus verrattuna nykyhetken tosimaailman vimpaimistoon, ja mahtaisiko joku tietää dekkaria, joka eläisi uskottavasti nykyhetkessä. Hoplaa TA-DAA! Löysin sen itse! Michael Connelyn Saalistaja on täsmälleen nettiajan pahistarina, joka onnistuu myös ihan epäbittisillä käänteillä nostamaan tukan pystyyn. Olen vasta puolivälissä menossa, mutta luotan täysin loppurutistuksiinkin. Täs on meillä aikas hyvä kirjoittaja, tämä Miihkali!