Sitten jotain muuta

Normaali

Pari toisenlaista leffaa. The Wolf of Wall Street on jo ollut ja mennyt teattereissa, mutta katsoin sen dvd:ltä pari viikkoa sitten. Maps to the Stars esitettiin äsken Night Visionsissa, mutta suomenkielisin tekstein, eli ehkäpä sekin on tulossa kankaille. Näille on yhteistä se, että kummassakin leffassa oli pelkästään vastenmielisiä henkilöhahmoja. Eli kraist mitä porukkaa! Mutta hei, toinen sijoittuu Wall Streetille, toinen Hollywoodiin. What could go wrong with the personality development?!

Silti aikasmoisen hyviä duuneja, noin kokonaisuutena. Wolfissa Leonardo DiCaprio tekee sellaista työtä, että oksat poies. Tuossa toisessa taas ihmetystä herätti Julianne Moore, jonka vissiin pitäisi olla noin satavuotias (oho, eiku syntynyt samana vuonna kuin meikä, hou-hou), mutta ihmeen freesi. Sehän saa riisuuntuakin useampaan otteeseen Mapsissä, eikä turhaan. Kestää kyllä kattoo. Ei näitä vilimejä silti yhtä kertaa enempää jaksa, on koko tuo maailma sen verran perskolosta kotoisin.

Tänäänkin piipahdin Night Visionsissa… The Voices. Ho-hum, olin ymmärtävinäni, että siinä pidettiin jotenkin outona henkilöä, joka kuulee eläinten puhuvan. Jaahas vai niin. Entäs jos eläimet pitää vaikka blogia?

Viime aikojen iloja

Normaali

Toisaalla jaksan valittaa kovasti kaikesta, mutta nyt voisin kirjata muutaman viimeaikaisen ilonaiheen. Sellaisen, joita en tietääkseni ole vielä täällä pölpöttänyt.

1) A Most Wanted Man ja Lumiauramies. Ovat hirmuisen hyvää työtä. Most Wanted on semmoinen agentti/vakoojajuttu, samalla Philip Seymour Hoffmanin kolmanneksviimeinen leffa. Musta on niin hienoa, että ulkonäköä palvovassa Hollywoodissa voi rujokin kundi päästä pitkälle, kun osaa oikeasti työnsä eli näyttelemisen. Poseeraajia on ihan tarpeeksi muutenkin. Lumiauramies taas kopsahtaa melko sujuvastu huumorintajuuni, joka on reunoilta pikimusta. Tsihii! Norjalaiset, melkoisia venkoilijoita.

2) Petteri Järvisen NSA-kirja. Ensinnäkin: älyttömän kiinnostavaa, joka rivi! ”Sen minkä toiset pystyvät kuvittelemaan, toiset pystyvät myöhemmin toteuttamaan.” Elämä voi olla leffaakin ihmeellisempää! Tämä kirja on myös selvästi rentouttava (aiheestaan huolimatta), sitä voi lukea illalla ilman että jää juoneen kiinni loputtomasti, kuten dekkarien ja jännärien kanssa tuppaa käymään.

3) Paramax Forte 1000 mg. Tuhat! Ja lisäksi aputeekin täti sanoi, että aikuiselle ihmiselle oikeastaan tonni vasta alkaa auttaa. Suotta niitä hennompia napsimaankaan. En ollut tuotakaan tiennyt :-/ Nyt tiedän.

Nepot

Normaali

Tää viime aikoina uutisissa pyörinyt nepotismi on vähän kaksipiippuinen juttu. Sopivaa, lahjakasta, koulutettua ihmistä ei voi rangaista siitä, että isi vaikka sattuu olemaan lafkan pomo. Ei se ole pennun vika, mitä isi on. Jos kerta on olemassa työ, jonka tää ihminen siinä putiikissa osaa tehdä (tai vaikka työ jopa luotaisiin sitä ihmistä varten) niin JOS se kerta HOITAA hommansa, niin ei siinä saa olla valittamista.

Jos taas taloon palkattu Nepo on ihan kyvytön idiootti, niin valittaa saa niin pitkään kunnes palkkauspäätös puretaan.

Vakava virhe

Normaali

Käytän töissä yhtä ohjelmaa, joka pitää käynnistää päivittäin uudestaan. Se ei tykkää että yritetään jatkaa niillä pohjin mihin eilen jäätiin. Jos vahingossa koitan kirjoittaa eiliseen kenttään jotain, ohjelma tuuttaa: ”VAKAVAN VIRHEEN TAKIA SOVELLUS KESKEYTETÄÄN”.

Musta tää on aina yhtä huvittavaa! VAKAVA VIRHE. Se on. Joku malesialaiskoneen alasampuminen kalpenee vakavien virheiden kerhossa tässä. Keskitysleirit, merien saastuttaminen umpeen tai kehitysavun päätyminen diktaattorien taskuun on hädintuskin edes virhe tässä mittakaavassa, yritinhän sentään kirjoittaa eiliselle päivättyyn kenttään. Vakava. Virhe.

Ensimmäinen uni, valvelepo, toinen uni

Normaali

Aloin eilen lukea kirjaa, josta on pakko hölistä jo heti kesken, innostuin niin paljon. Björn Hedensjö: Hyvä yö. Siis tietokirjasta on kyse.

Tiesittekö (ETTE!), että esiteollisena aikana ja ylipäätään ennen sähkövaloa eurooppalaisillakin oli tapana nukkua ”ensimmäinen uni” ja ”toinen uni”? Tää oli niin tavallista että siitä puhuttiin lääkärikirjoissakin samalla lailla kuin meillä nyt yöunesta yhtenä pötkönä. Ensimmäinen uni nukuttiin illasta jonnekin keskiyölle tai niukasti aamuyön puolelle. Se oli se väsymyksen poistaja ja syvä uni. Sen jälkeen valvottiin pari kolme tuntia. Juteltiin petissä tai harjoiteltiin lasten tekemistä, käytiin tupakilla ja ehkä jutskaamassa vähän naapurinkin kanssa. Saatettiin olla myös ihan vaan petissä ja lepäillä. Valvelepo. Toinen uni nukuttiin sitten aamuyöstä aamuun. Kevyempi kuin ensimmäinen uni.

AJATELKAA! Nyt ei munkaan tarvitse enää menettää hermojani joka kerta, kun herään aamuyöstä enkä saa tuntiin tai puoleentoista unta. Se on luonnollista! En vaan tiennyt sitä! Se valvelepo siinä välissä on melkein yhtä hyvä kuin uni. Kunhan ei käy kovasti hillumaan.

(Viime yö ei mennyt ihan näin… Valvoin petissä lähes neljä tuntia ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Aivot ei lakkaa raksuttamasta. Mutta koska olin just lukenut tuon valvelepo-jutun niin annoin vaan olla. Aikuinen ihminen pärjää paskoillakin unilla pari yötä.)

Aiheen kunniaksi ei päivän asu -kuva, vaan yön asu -kuva. Olen niin iloinen, kun löysin vaatekaapista tämmöisen yhdistelmän ihan vahingossa. Söpöä tyttöpinkkiä edes yöllä – Lindexin pinkit leggarit ja Gudrunin kesämekko, jossa pinkkejä kukkia. Am I feminine or what? :-D

yon

yon2

Arki ja aktiivisuus

Normaali

Jatkan vielä hetken tuota omaa liikuntajuttuani ja myös Tiinan. Luin eilen tämmöisen Arto Pesolan kirjan Luomuliikunnan vallankumous. Liitän tähän muutaman kuvan tekstistä. Avaa jonkin verran niitä visioita, joita sekä Tiina että mie mainittiin: liikunnan prot ja oikeasti liikkuvaiset muut elää niin eri mielenmaisemassa kuin me tavalliset möllit, jotka haluttais liikkua vain sen verran että kestetään terveinä, ja mielellään jos ei moinen jynkkä veisi aikaa joltain oikeasti kiinnostavalta.

pesola2

pesola1

pesola3

Niin, miksi aktiivisuuden alaraja on kuntoliikunnassa? Se tuntuu heti esteeltä mielessä. ”Kyllä mää mutta kun.” Siihen, että ihminen kestää terveenä, riittää tavallisesti arkipäivään sitoutuva aktiivisuus, kunhan pystyy kehittämään sellaisen arkipäivän että siinä on vähemmän istumista ja lojumista. Eli ei antauduta painovoiman paijattavaksi. Sit vartalonmuokkaus ja patin kasvattaminen, ne on erikseen.

Ite en tosin nyt heti näe, miten tekisin arkipäivästäni tään aktiivisempaa, kun seisoen ei pysty tekemään duunia eikä kävelykään toinna muuta kuin kostautuu kipuina, jos ei heti niin illalla. Ehkä jos vaihtais vaikka työtuolin takas jumppapalloon, nyt kun eletään taas tummien housujen aikaa.

(Kuntoliikunta eli tää mun oma kotisali ei nyt hirveästi houkuttele. En ole viikkoon tehnyt mitään, kun oon ollut joko kipeänä tai toipumassa tai pelännyt, taasko puklu alkaa. Lisäksi meillä on vain piirun verran yli 20 lämpöä, sekään ei houkuttele vähentämään vaatetta. Mutta vielä täältä noustaan.)