Jos Eestin Herkun Kama ja Pilveke on jo lakanneet naurattamasta, tässä olisi seuraavat yrittäjät – Pano ja Hitto:
Katille kiitos löydöstä :-)
Tiedän, ettei tälle voi mitään, mutta silti saa äimistellä… Okei, kun katselee tilitapahtumiaan ja Visa Electron -ostojaan, on toisinaan hirveän vaikea hahmottaa, mikä osto tarkoittaa mitäkin. Ei aina. Jos on käynyt Ruohonjuuressa, perijän kohdalla lukee Ruohonjuuri. Samoin moni muu firma laskuttaa ihan omalla nimellään. Mutta sitten kun näkyy summia jostain Pappas Hund och Morasta, jonka toimipaikka on jossain, missä taatusti ei ole käynyt kahteen vuoteen… oikeasti jää mielensyrjään kaihertamaan, mikä se tämmöinen summa on.
Tietenkin IRL käy niin että Pappas etc. on omistajana jollekin kioskille, josta Zepukka on käynyt ostamassa tikkaria ja laastaria. Eli fantasointi arvoituksen ratkaisun suuntaan käy entistä hämärämmäksi. Missä olin toissapäivänä ja tein kaksi alle kympin ostoa Pappas jne:stä, olettaen että Pappas on ihan jotain muuta kuin Pappas? Kun ei kehtaa soittaakaan ja kysyä, keitä ollaan.
Lisäksi, kaikki firmathan ei laskuta heti. Eli Pappas voi olla jotain vaikka kolmen viikon takaa, eikä toissapäivältä. Mutta silti se ei muuta sitä asiaa, että en ole kahteen vuoteen käynyt heidän osoitteessaan päinkään.
Just tätä.
Kaverin 50-vuotispäivät lähestyy, ja se tietenkin laittaa miettimään myös sitä, mitä ite sanoisin, jos juhlisin vastaavia ja jos joku kysyisi porukkalahjatoivetta. Ehkä sanoisin, että Joku saisi lähteä valitsemaan mun kaa uuden päällysteen lattiaani, minä maksan sen ja tarvittaessa ulkopuolisen duunarin. Mutta lahja voisi olla se, että Joku Muu hoitaa koko sen projektin muuten: kasaa mun kamat aaltoliikkeenä alta pois kun lattiaa asennetaan, ja vyöryttää kamat samantien takas uuden lattian päälle, että saadaan lisää uusittavaa lattiapintaa esiin. Koska eihän näistä tavaroista eroonkaan voi päästä rempan ajaksi. Siinä ois aika tymäkkä lahja. Ite en nimittäin jaksa moista ajatellakaan, vaikka ymmärrän että pakko tämä lattia on uusia joskus. (Huoh.)
Sitten juotais synttärikahveet vaikka uudelta lattialta :-D
Tai ehkä säälisin kamuja ja sanoisin Mullan alla -boxi, sopivalla aluekoodilla ja kaikki kaudet.
Ruohonjuuresta sanottiin, että Amén valmistus on lopetettu! Mitä helvettiä? Mistä mä nyt otan HYVÄN helmeilevän alkoholittoman? En löydä enää edes sen kotisivuja!
Hitonmoinen koordinaatio – meikä hätinä osaa kävellä jos sattuu olemaan purkka suussa… Tää vaan pistelee hulavannetta, kilikelloja ja laulua yhtäaikaa. Gaah.
15.8. tämä kuusikymppinen tätskä siis Suvilahdessa. Ihan varmasti on jo lippu ostettuna!
Luonnonkosmetiikkapuolella tuli nyt piskuinen ylläri, nimittäin Santen Mild Wave -deo ei pidäkään kesäkuumalla hienhajua poissa (muina vuodenaikoina näyttää pärjäävän). Santen Kristallideo sen sijaan toimii vuoden ympäri.
Huh – pelkäsin jo, pitääkö vaihtaa vanhoihin! Nyt kun on tottunut käyttämään luonnonkosmen dödöjä, ei enää mieluusti muistele, miten hankala oli pestä tavallista kosmetiikkaa kainaloista iltaisin…
Seepperin tuomio pysyi ennallaan. Kaikilta ei siis ole pää pehminnyt helteessä. Jeu!
Tosiaan hiukan outo aamu ja outo päivä. Täällä on hyvä kiteytys.
“This,” he said, “is the moment when Generation X realizes they’re grown up.”
It was a long time coming. Cynical, disaffected, rife with ADD, lost between Boomers and millennials and sandwiched between Vietnam and the war on terror, Gen X has always been an oddity. It was the product of a transitional age when we were still putting people on celebrity pedestals but only starting to make an industry out of dragging them down.”
“…And that was personified nowhere better than in the two people who died Thursday.”
No nyt on Arabiassa kilpailukykyinen lounasmesta! Dylan ei turhaan kehu netissä salaattipöytäänsä: se ON huomattava. Salaatista voi kerätä koko aterian, tai ottaa lämpimän ruuan ja pikkusalaatin. Viinipullot kassan luona oli kiva ylläri; jotenkin sitä on ihminen tottunut jo siihen, ettei mistään (käsillä olevasta) lounaspaikasta saa vinkkua ruuan kanssa. Myös kahvi oli älyttömän hyvää.
Ympäristö miellytti kovasti testiikkeliryhmän silmää. Modernia ja tyylikästä värisäntäilyä, voisi olla melkein mistä vain eurooppalaisesta isommasta kaupungista. Paikka vaikuttaa suorastaan “liian” tasokkaalta Arabiaan, mutta Arabianrantaahan ollaan imagokouluttamassa kovasti nuorten ja varakkaiden luonnonläheiseksi asuma-alueeksi, hyvin julkisin palveluin. Että siihen konseptiin Dylan kyllä sopii kuin nenä vappunaamariin.
Eat.fi:n arvosteluissa onkin jo mainittu se, mikä ei heti istunut sujuvasti pebaan elikkäs Dylanin tuolit. Ne on ilmeisesti valittu designin takia, koska tuolikäyttöön ne ainakin on konstikkaat ja vähän vaikeat. Mutta jos varaa mukaan tarpeeksi mielenkiintoista lounasseuraa, niin eipä sitä pitkään jaksa tuoleja muistella.
Nyt perjantaina 26.6. D on auki viimeistä päivää ennen kesätaukoa. Lounas klo 11-15. Sen jälkeen ruokaa tarjoo kunnon väki vasta 3.8.
Luettu: Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt.
Luin kirjan olletikin itseni kannalta jälkijunassa, sillä asiat olivat tuttuja jo monista blogeista ja uutisista. Toiviainen kuitenkin kokoaa erittäin hyvin sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kirjan lukeminen olisi tosi suositeltavaa Suomen arivatasille ja muille änkyröille, vaan eiväthän ne tietenkään sitä lue. Silmiin saattaa sattua, jos niihin osuu tuimaa faktatietoa.
Mutta. Edelleen pakko ihmetellä sitä seikkaa, että jos ihminen on melko vakuuttunut siitä, että kakka lyö fania jo 20-50 vuoden päästä, hän silti tekee oman lapsen kärsimään siitä. Vaan ehkä se on vain sitä samaa, josta PT sakottaa ilmastoänkyröitä, eli että ensiksi tulee ‘minä’. ‘Minä’ tahtoo vauvelin ‘minun elämääni’, ja kyllä se sitten varmaan jotenkin pärjää isona. Tämä henkilökohtaisen elämän ratkaisu nirhii mielestäni kirjoittajan uskottavuutta, vaikka kaikki muu onkin asiaa.
