Vakava virhe

Normaali

Käytän töissä yhtä ohjelmaa, joka pitää käynnistää päivittäin uudestaan. Se ei tykkää että yritetään jatkaa niillä pohjin mihin eilen jäätiin. Jos vahingossa koitan kirjoittaa eiliseen kenttään jotain, ohjelma tuuttaa: ”VAKAVAN VIRHEEN TAKIA SOVELLUS KESKEYTETÄÄN”.

Musta tää on aina yhtä huvittavaa! VAKAVA VIRHE. Se on. Joku malesialaiskoneen alasampuminen kalpenee vakavien virheiden kerhossa tässä. Keskitysleirit, merien saastuttaminen umpeen tai kehitysavun päätyminen diktaattorien taskuun on hädintuskin edes virhe tässä mittakaavassa, yritinhän sentään kirjoittaa eiliselle päivättyyn kenttään. Vakava. Virhe.

Ensimmäinen uni, valvelepo, toinen uni

Normaali

Aloin eilen lukea kirjaa, josta on pakko hölistä jo heti kesken, innostuin niin paljon. Björn Hedensjö: Hyvä yö. Siis tietokirjasta on kyse.

Tiesittekö (ETTE!), että esiteollisena aikana ja ylipäätään ennen sähkövaloa eurooppalaisillakin oli tapana nukkua ”ensimmäinen uni” ja ”toinen uni”? Tää oli niin tavallista että siitä puhuttiin lääkärikirjoissakin samalla lailla kuin meillä nyt yöunesta yhtenä pötkönä. Ensimmäinen uni nukuttiin illasta jonnekin keskiyölle tai niukasti aamuyön puolelle. Se oli se väsymyksen poistaja ja syvä uni. Sen jälkeen valvottiin pari kolme tuntia. Juteltiin petissä tai harjoiteltiin lasten tekemistä, käytiin tupakilla ja ehkä jutskaamassa vähän naapurinkin kanssa. Saatettiin olla myös ihan vaan petissä ja lepäillä. Valvelepo. Toinen uni nukuttiin sitten aamuyöstä aamuun. Kevyempi kuin ensimmäinen uni.

AJATELKAA! Nyt ei munkaan tarvitse enää menettää hermojani joka kerta, kun herään aamuyöstä enkä saa tuntiin tai puoleentoista unta. Se on luonnollista! En vaan tiennyt sitä! Se valvelepo siinä välissä on melkein yhtä hyvä kuin uni. Kunhan ei käy kovasti hillumaan.

(Viime yö ei mennyt ihan näin… Valvoin petissä lähes neljä tuntia ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Aivot ei lakkaa raksuttamasta. Mutta koska olin just lukenut tuon valvelepo-jutun niin annoin vaan olla. Aikuinen ihminen pärjää paskoillakin unilla pari yötä.)

Aiheen kunniaksi ei päivän asu -kuva, vaan yön asu -kuva. Olen niin iloinen, kun löysin vaatekaapista tämmöisen yhdistelmän ihan vahingossa. Söpöä tyttöpinkkiä edes yöllä – Lindexin pinkit leggarit ja Gudrunin kesämekko, jossa pinkkejä kukkia. Am I feminine or what? :-D

yon

yon2

Arki ja aktiivisuus

Normaali

Jatkan vielä hetken tuota omaa liikuntajuttuani ja myös Tiinan. Luin eilen tämmöisen Arto Pesolan kirjan Luomuliikunnan vallankumous. Liitän tähän muutaman kuvan tekstistä. Avaa jonkin verran niitä visioita, joita sekä Tiina että mie mainittiin: liikunnan prot ja oikeasti liikkuvaiset muut elää niin eri mielenmaisemassa kuin me tavalliset möllit, jotka haluttais liikkua vain sen verran että kestetään terveinä, ja mielellään jos ei moinen jynkkä veisi aikaa joltain oikeasti kiinnostavalta.

pesola2

pesola1

pesola3

Niin, miksi aktiivisuuden alaraja on kuntoliikunnassa? Se tuntuu heti esteeltä mielessä. ”Kyllä mää mutta kun.” Siihen, että ihminen kestää terveenä, riittää tavallisesti arkipäivään sitoutuva aktiivisuus, kunhan pystyy kehittämään sellaisen arkipäivän että siinä on vähemmän istumista ja lojumista. Eli ei antauduta painovoiman paijattavaksi. Sit vartalonmuokkaus ja patin kasvattaminen, ne on erikseen.

Ite en tosin nyt heti näe, miten tekisin arkipäivästäni tään aktiivisempaa, kun seisoen ei pysty tekemään duunia eikä kävelykään toinna muuta kuin kostautuu kipuina, jos ei heti niin illalla. Ehkä jos vaihtais vaikka työtuolin takas jumppapalloon, nyt kun eletään taas tummien housujen aikaa.

(Kuntoliikunta eli tää mun oma kotisali ei nyt hirveästi houkuttele. En ole viikkoon tehnyt mitään, kun oon ollut joko kipeänä tai toipumassa tai pelännyt, taasko puklu alkaa. Lisäksi meillä on vain piirun verran yli 20 lämpöä, sekään ei houkuttele vähentämään vaatetta. Mutta vielä täältä noustaan.)

Suuri kunnioitukseni, Susanna

Normaali

Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on artikkeli Susanna Pätäristä, Patzystä, joka lähti pitkälle matkalle mutta löysikin kodin ja tehtävän Gili Trawangilta Indonesiasta. Olen lukenut Patzyn blogia ties kuinka pitkään, varmaan alusta asti, ja on muuten ollut huikeaa seurattavaa. Olen NIIIIIIN iloinen, että hänen työ Gilin kissojen hyväksi on kasvanut nykyisiin mittoihinsa, koska mitään tuollaista edes puolikunnollista ei ollut saarella ennen kuin suomalainen nainen (kröhöm!) tuli ja laittoi. Samalla Patzy on järjestänyt myös itselleen elannonurkkaa, mikä on ihan loistavaa. Joskaan se ei tarkoita, ettikö pallirahastoon silti saisi laittaa lisää rahaa. Meikäläisten pienikin raha merkkaa siellä, koska eläinlääkärien ja -lääkkeiden hintataso on ihan eri.

Kodin kuvalehden juttu:
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy1.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy2.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy3.jpg
https://kantapoyta.files.wordpress.com/2014/10/patzy4.jpg

Kunnioitus ja kumarrus Susannalle! Oli toki reipasta repäistä itsensä irti täältä vuodenaikakatastrofeista, mutta vielä enemmän ihailen sitä, että hän on nostanut eläinsuojelutyötä ihan uusiin ulottuvuuksiin jossain maailmankolkassa.

Maapallo pyörii radallaan

Normaali

Tää nyt vaan menee silleen, että liian vähän on tunteja. Jos ihminen on sellainen, jonka (sekä) työ (että tutkimuskohde että kiihkeä harrastus) on lihakset ja lihaskunnon vaikutus ihmisessä, niin sillä varmaan riittääkin vuorokaudessa tunnit lihasten hinkkaamiseen. Mutta mulla on työ toimistoråttailua ja kiihkeä harrastus lukeminen plus elokuvat. Mulla riittää siis tunnit toimistoon, lukemiseen ja elokuviin. Nykyisin selkeästi vähemmän trendikästä kuin lihaksiston/kunnon hyväksi työskentely.

En tiiä. Jotenkin aina harmittaa näiden ammattilaisten jutut, kun ne elää niin eri maailmassa. ”Kaikki on kiinni motivaatiosta!” Vitut on. Prot treenaa joka tapauksessa, koska ne asuu salilla. Mie taas otan salisession aina kun saan varastettua aikaa muulta – kiinnostavammalta – mutta sali siis tarkoittaa ajan varastamista. Aina muulta pois. Ja sellaista on hankala kutsua motivaatioksi. Se on pikemminkin vähimmäisliikunnan rastimista, koska järki(kin) sanoo että pakko liikkua. Vähän sama kuin syöminen ja nukkuminen, en mä niitäkään harrasta siksi että ne ois kivointa mitä tiedän. Vaan siksi että järjen mukaan on pakko.

Tällä viikolla en ole liikkunut yhtään ylimääräistä*). Kävellyt pysäkeiltä taloihin, siinä se. Kun taas olen hyvin tyytyväinen nettiteeveestä saamaani mielenvirkistykseen (Detta om Detta, Dag, Naurun tasapaino, Hyvät ja huonot uutiset, Tanssii tähtien kanssa) ja kesken olevaan erinomaiseen kirjaan sekä kaikkeen kivaan, mitä olen lukenut netistä. Aidosti hauskaa ja kiinnostavaa. Kun niihin saa laittaa sen ajan mitä haluaakin laittaa. Vähän niin kuin lihasihmiset laittaa lihaksiin sen ajan mitä haluaakin laittaa, niille se on aidosti hauskaa ja kiinnostavaa. Jotta lihakset muuttuisi mulle aidosti kiinnostaviksi, tarvitaan ne lisätunnit. Joita ei tiettävästi ole tulossa, koska maapallon akseli, Aurinko, Linnunrata jne.

*) maanantain ykäsin, tiistain olin heikko, vasta ke-to-pe normaalia