Viheriää!

Normaali

Sekä Helsingissä että Espoossa on koivujen oksat alkaneet vihertää. Ihan noin vaan! Taas se on, tää ihana hetki. Kesän lupaus :-))

Kamuille tiedoksi, että puhelimeni jossain määrin kuoli viime yönä. Toimii enää lanka seinässä. Hii, mulla on lankapuhelin! Tiedottelen, kun/jos saan ehjän lähiakoina tilalle. Pistäkee mailia jos ei muuten tavoita.

Puuropää

Normaali

Koin oikein kunnon lomaltapaluukriisin. Nukkunut hyvin, kyllä. Hyvä aamiainen, kyllä. Normaali työmatka, kyllä. Vaan kun ehdin pöydän ääreen, tuntui vaan että prkl kaikki kaatuu päälle. Postilaatikko pursusi enimmäkseen kiireellisiä, iltapäivällä odotti pitkä raskas kokous, piti saada sovittua ainakin kaksi muuta kokousta, ja lisäksi uusi työhuonekaveri on heitetty suoraan ns. kylmään kyytiin eli hän ei osaa käyttää meille pakollisia softia. Eli samalla kun tein omia hommia, tein myös parhaani kamun duunien aloittamiseksi. Pää oli pelkkää puuroa aina jonnekin kahteen saakka. Tuntui etten tajua mitään, en pysty tarttumaan mihinkään ja vaikka tiedän juttujen kiireellisyysjärjestyksen, teen ihan typeriä valintoja siinä mihin tartun. Ja lisäksi jalkaa särki koko ajan. Jei.

No, siitäpä se sitten iltapäivän edetessä, aivokin löytyi ja opettelin taas käyttämään sitä.

Mutta yks juttu mua niin vaivaa. Ihmisten nimet katoaa. Voin nähdä tyypin naamankin päässäni, en vaan tiedä nimeä. Tai saatan muistaa että tyypin etunimessä on viisi kirjainta ja sukunimessä seitsemän, on siis nimen visuaalinen muoto päässä. Enää pitäis vaan tietää, mitkä ne kirjaimet on :-(

Kirjojen, biisien, bändien, elokuvien nimiä en ole muistanut ikinä, niin että siinä ei mitään uutta. Mutta ihmisten nimet… Se on vaan niin noloa. Muistan omat kaverit ja jokapäiväiset työkaverit, mutta kun edetään esim. netin kautta tutuksi tulleisiin, työssäni tarvittaviin nimiin, viikoittainen grande fail. Pitää yrittää vissiin treenata enemmän sitä visuaalista apumuistelua. Saisi vaikka nimien alkukirjaimet hahmolleen, kun nimien pituus näyttää olevan jo mukavasti megesmukan.

Päivän slow food

Normaali

Keitin pikkumäärän spagettia. Keitin jäistä quornia kasvisliemessä noin 10 min ja viskasin loppuvaiheessa sinne jäisiä parsakaaleja, olisko ne pari minuuttia siellä kiehuneet. Sitten kaikki sekaisin, perään mustapippuria, korianteria ja ketsuppia. Olipa hyvää! Aika täyttävää, mutta kevyttä, koska eihän quornissa ja parsakaalissa oo mitään kaloripahulaisia. Nom.

Quornia ostetaan lisääkin, nyt kun tiedän että sitä voi keittääkin.

P20 tuli tarpeeseen

Normaali

Heti meni aurinkosuoja käyttöön. Ihana ihminen tuli autolla, ajeltiin ympäri Hellsinkii aurinkoisessa huippusäässä ja käveltiinkin pienet pätkät välillä, lähinnä uimarannoilla merta kattelemassa. Monenlaista, monenlaista!

Olen aina ihan täpinässä kun pääsee auton kyytiin, se on niin harvinaista herkkua. Varsinkin ihan muuten vain hupimielessä pörrääminen, aijai :-))) Meillä ei vanhempien kotona ollut autoa, ja mun kaverit on olleet enimmäkseen köyhiä paitsi mitä nyt viime vuosina jotkut porvaristuneet. En ole siis elänyt autoskenessä oikein ikinä, eikä mulla ole edes ajokorttia. Monesti kyllä unessa näen tietenkin itseni ajamassa autoa – jopa bussia joskus – mutta silloinkin on kyllä tietoisuus siitä, että oispa kiva kun poliisit ei huomaisi, koska ei ole näyttää ajolupaa.

harot

Kukkaislapset

Kukkaislapset

Lounas

Lounas

Kesän kynnyksellä, kai, tai toivottavasti…

Normaali

Sattui huono säkä ennen pääsiäistä – en ehtinyt kunnolla kirjastoon. Mut oon iso tyttö enkä mene paniikkiin! Yksi kirjaston kirja enää lukematta. Tosi jänniä ollutkin satsissa: Hyvän kääntöpuoli, Taivas+helvetti sekä Provo-opas, jonka nimeä en suostu kirjoittamaan väärin*). Omassa hyllyssä ei taida olla nyt yhtään lukematonta, mutta siksihän tää valikoima on siellä, että ne kestää lukea uudelleen.

*) paitsi Provo opas on tietty oikein, jos ’provo’ on adjektiivina

Ostin tänään sitten aurinkosuojaa, kun tää kerta tämmöiseksi menee. P20, vain kerran päivässä levitettävä. Kyllä niin meinasin eksyä kaupassa niiden pullojen keskellä. Miksi markkinoilla pitää olla satoja erilaisia lotraustuotteita, kun kerts on yksi jota tarvii laittaa vain aamulla? Pakko laittaa kuitenkin jotain, kun ei ihmisellä lie pigmenttiä ollenkaan.

Olis ihana käyttää itseruskettavia, mutta kokeilin jo. Jos iho on yhtään kostea, väri tarttuu valkoisiin vaatteisiin eikä lähde kuin kloriitilla. Kiitos, tykkään vaatteistani joten se ruskettelijoista.

meander_by_captainvoda-d54lh5f copy

Ja sitten hiukan metaa. Kävin ekaa kertaa pariin vuoteen Blogilistalla ja huomasin, että tällä paskablogilla on viikossa tuplasti sen verran lukijoita kuin mun kissablogilla. Mikähän… teitä, niinku, vaivaa? Kissablogi on sentään melko hauska ja siellä on kivoja kuvia ja mussukka päätoimittaja! Mäkin lukisin sitä paljon mieluummin kuin tätä! :-D Mut joo, okei, kiitti nyt kumminkin.

Eikä niitten nimi ole Jeesus

Normaali

Jahans, tänään taas kirkko tunkee sulkemaan kaupat. You know what – on oikeasti tyyppejä, jotka kuolee meidän edestä. Niitten nimi ei vaan ole Jeesus, niillä ei ole nimiä ja niitä on ihan helevetisti. Niitä sanotaan koe-eläimiksi. Voinkin sopia täällä keskenään, että siinä kun feikkiuskovaiset ja oikeat hörhöt viettää mielikuvitusolennon mielikuvituskuoleman muistopäivää, mä vietän oikeiden koe-eläinten muistopäivää. Jotain järkee tähänkin hommaan.

Naps

Normaali

Miten ihmeessä saisin itteni oppimaan siihen, että nykyään mulla on aina kamera taskussa, jos on puhelin taskussa? Melkein joka päivä tulee vastaan juttuja, jotka voisi tuoda maailmalle niin paljon helpommin kuvan kera. Jopa ilman tekstiä. Niin kuin vaikka tänään. Odotin työpaikan ala-aulassa hissiä, ja hissi tuli. Sieltä purkautui kolmen nuoren uroon hihittelevä seurue ilmeisen jättimäisen tilkkutäkin kanssa. Mutta kun tilkkuvuori aukaistiin hissin ulkopuolella, siitä muotoutui parimetrinen tanakka jorma pompuloineen.

Ja mä siis en ottanut kuvaa.

Ei pitäis hämmästyä eikä lumoutua mistään. Pitäis vaan ajatella heti suoraan ”kuva!”. Vaan kun ei osaa! Ei osaa!

Naapuripaketti

Normaali

einaa

Tässä on mun naapuritalo jo kuukausien ajalta. Kunhan nuo paketit vihdoin joskus puretaan, arvatkaa kuin monta kertaa tulen istumaan tähän tuoliin pippelisillään, juomaan kaljaa, puhumaan itekseen ja louskuttamaan netissä. Kunnes sitten ikkunaan vilkaistuani muistan, että aijoo, naapureilla on nykyään ikkunat ja parvekkeet.

Toisaalta, jos ei joku oo nähnyt viiskymppistä alastonta akkaa juomassa kaljaa, niin ehkäpä on hänen jo aika korjata tämä puute. Lujittaa luonnetta ja saa muistamaan, mikä elämässä on kaunista.

”Last Night A DJ Saved My Life”

Normaali

Luin juuri DJ-kirjan, Näkökulmia suomalaiseen dj-kulttuuriin. Miksi? No en tiiä. Välillä asiat vaan kiinnostaa myös takautuvasti. Tanssihommeleita ja lievää klubitusta tuli harrastettua lähinnä yli 20 vuotta sitten, enkä tiedä dj-hommista mitään. Oli mukavaa lukea klubeista ja muista hämyisistä tanssilattioista vähän niinku toiselta puolelta katsottuna. Lisäksi huomasin, että mun on ihan turha viljellä hokemaani, etten tiedä musiikista mitään. Vaikken nykyisin kuuntelekaan juuri mitään, olenhan mä pennusta asti sentään tiennyt ja tunnistanut ja kuunnellut helvetin useita musiikin lajeja. Meinaan, jos aikuinen dj kertoo, että yllärinä löysi jonkin soulin tai jazzin tai folkin, niin jopa huhuu, mä en ole edes järin kiinnostunut musiikista, mutta kyllä tuollaiset nyt pitää täysi-ikäisen ihmisen tietää. Sitä kutsutaan yleissivistykseksi.

Mutta oli kiinnostavaa, joo. Paljon helsinkiläisiä, mutta myös muualta. Tuttuja nimiä ja tuntemattomia. Uransa alussa olevia ja legendoja. Jopa omia tuttuja/kollegoja, joiden en edes tiennyt soittavan! Lisäksi lopussa oli ”flaijeriarvostelua” ja pohdintaa siitä, mitä sitten laitetaan seinälle kun flaijereita ei jaeta enää ollenkaan vaan on vain Facebook – tai oikeastaan, sitä aikaahan eletään jo nyt.

Hienoa lukea ihmisistä, jotka on onnistuneet löytämään asian jolle omistautua kaikin voimin. Se antaa pientä sytykettä tällaisellekin lapamadolle kuin vaik mää-mää. Jaksaisi ehkä vaikka tiskata.

Taas pöllitty kuva ja reikäinen etiikka

Taas pöllitty kuva ja reikäinen etiikka