Käyty!

SomeTime2013. Jesss.

Bloggaajista tapasin ainakin Neon, Eijan, Kutrin ja Kallen, Janne Saarikon, Mandrlin, Marian; Twitterin mukaan ltiilika olisi ehkä ollut paikalla, mutta en huomannut tai nähnyt. Tai siis voihan bloggaajia olla siellä muitakin, ei vaan voi tietää. Kun on semmosia kauheita jotka piiloilee nimimerkin takana.

Hyviä semmoja, hyvää ruokaa, hyvää seuraa. Livelähetystä ulos myös koko ajan. Tykkään aina vaan enemmän noita tyypeistä. Eihän niitä niin paljon blogeissa tapaa, lähinnä Twitterissä, G+ssa ja jos olis Facessa niin siellä.

Hieno päivä. Ottaisin ehkä päivän asu -kuvan jos jaksaisin, mutta ihan vaan vinkkaan että kokovalkoisissa mentiin. Yks trubaduuritero oli myös kokovalkoinen, hänen kanssa pälisin paljon talvella yksissä bileissä.

En jaksa jatkoille, kissan kanssa jaettu koti on oikein hyvä paikka.

Tosi monet muuten käyttää sosiaalista mediaa ihan joihinkin asiallisiin tarkoituksiin, niin kuin markkinointiin ja opetuksen kehittämiseen ja vaikka. Minä se edelleen luimin täällä vain hauskanpidossa ja mukavia ihmisiä tapaamassa. Kyllä ihmisiä voi tavata ihan muutenkin kuin livenä. Nii-in! Lopulta niitä kuitenkin sitten tapaa livenä. Sehän tässä just lystiä onkin – miten sosiaalisen median kautta tämä reaalielämäkin lavenee ja uusi ihmisiä ja piletystä ja vaikka mitä tulee vastaan lähes pyytämättä.

Ahaa!

Jopas alkaa selvitä tämä, miksi luottokorttini suljettiin viime vuonna. Tai siis mitään en tietenkään tiedä, mutta tästä voi jotain arvailla.

Onneksi me tarpeeksi köyhät ollaan sentään melko turvassa rosmoilta. Ei niitä kiinnosta tonni tai pari.

Dippii mut ei shittii

Sweet chili -dippi (onkse paprika?) ja hassukaali. Nam-nam.

Nyt toimii

Hei mutta nämähän soi yhteen!

Yhden hengen taloudet: (semma) Katse yksineläviin

Kauppalehti: Nyt tulevat miniasunnot

Tuli vaan mieleen… 36 neliömetriä = miniasunto? Mulla on 34 neliömetriä ja nippanappa saan pidettyä siistinä. Tälle yksin asuvalle (ok, kissan kanssa) 34 on kylläkin maxiasunto, ei mini. :-D

Älä ajattele

Just se aika vuodesta, kun talven ajatteleminenkin saa kirkumaan, lujaa.

(Siis minkä tahansa talven… ei viime… ei ensi…)

Välillä hyvää ruokaa

Kävi vieraita. Sain paljon katoavia tuliaisia. Yllä kuvasarja kauneimmasta: voi vitsit mikä kaali! Googlen penkominen avitti, että kyseessä on romanesco. Kuin suoraan ulkoavaruudesta. Spacekaali. Lunttasin jostain, että kukinnot voi irrottaa ja syödä sellaisinaan, tai tehdä niille dipin. Toimeksi heti huomenna!

Mutta tänään syötiin muuta. Vegaanimenyyyyssä oli käsittääkseni kevyt varsinainen ruoka ja taatusti lopun nälän vievä jälkkäri. Toteutui.

Loikin Saksanmaan suuntaan ja tein hapankaalipiirakan, ja sen kanssa kasvisnakkeja ja pieniä maustekurkkuja. Vieraat ihan itse saivat valmistaa tuomansa tuoreet parsat, koska mulla ei ollut asiasta kokemusta eikä ymmärrystä. Myös ne sujahtivat pöytään villisti soiden noiden muitten kans. Namnam. Juomina Ruohonjuuresta hankittua sparkling-juttua ja Alkosta haettua kuivaa kunnon sidukkaa.

Jälkkärinä uuniomenoita ja Oatlyn vaniljajäätelöä.

Myöhemmin kahvia ja hollantilaisia siirappikexxejä.

Hienoo, kun käy vieraita, niin saa itekin välillä hyvää ruokaa! Esim. uuniomenat on niin järkyttävän hyviä, että voisin syödä niitä joka päivä, mut onko järkee käydä ikinä laittamaan yhdelle ihmiselle? Ilmiselvästi ei. Gawd.

“I am your father”

Darth Vader rautatieasemalla. Ihmiset pelaa coolii – kukaan “ei huomaa” mitään, saati reagoi.

Kuva on otettu kaukaa, siksi erittäin huano.

“Mä vartiossa seison, nyt yössä yksinäin…”

Hymy

Iloinen hedukulho

Sielu kiittää auringonvalosta!

Olen jo vuosia ostanut kaikki “välikausitakit” (kuka enää ymmärtää tuota sanaa?) uffalta. Kymmenen vuoden sisään kaksi talvitakkia on tullut kaupasta, mutta kaikki muut the UFF department store for ladies and gentlemen. Vuorillisen nahkatakin lyhyt sesonki alkaa ehkä olla ohi, jotain kepoisempaa kaipasin. Tänään löysin taas kaksi pitkää takkia. Kaksi kunnollista takkia yhteensä 8 euroa. No ei perkele, en ees kattonut hintoja ja meinasin pökrätä kassalla.

Uffatakeissa on vielä sekin hyvä, että sitten kun niihin kyllästyy, senkun vie takas. Ei paljon polttele.

Muuten olen edelleen pidättäytynyt ostelemasta mitään. Ylläriksi itselleni kaivoin kesävaatteet esiin. Sama efekti kuin joka vuosi: en muistanut mulla olevan tällaista paitaa tai näitä housuja, woohoo, uusia vaatteita! Halavalla männöö. Ensi viikonloppuna on kokoontumisajot, kiva saada jotain “uutta” sinne päälle.

Tänään pesin lattian. Hikijumppaa 40 min, muuta jumppaa ei tarvittu. Vaikka pesen sen vain pari kolme kertaa vuodessa, eipä tuo taaskaan ollut kovin likainen. Omatunto – tai joku – se vaan mäkättää, jos ei lattiaa kuuraa silloin kun ihan oikeasti alkaa sisälmyksissä tuntua, että on aika. Kissablogissa suurta julkisuutta saanut juuttimatto on siitä veikeä vehjes, että se murentaa itseään jauhoksi lattialle, alleen. Jonain päivänä kun tulen töistä, lattialla on enää kasa ruskeaa jauhoa. Byyh.

Täti joka ei osannut sanoa ei

Löysin eilen tään Patrik Borgin ravintoblogin. Pitkiä juttuja, mutta ei vouhoamista suuntaan ei toiseen. Maltillista. Pitää vissin ruveta seuraamaan. Eihän noita seurattavia blogeja ole vielä edes kolmeasataa. (Onneks ette kaikki päivitä joka päivä! <3 )

Niin, siitä puheenollen, tämän päivän saldoon kuuluu sekä karkkia että jäätelöä että tuoppi kuivaa sidukkaa sämpylän kans. Karppaajat saivat just silmiinsä kirveleviä verihyytymiä tuota lukiessa. Itekään en kauheasti ihmettele, miksi ei läski laannu moisella valikoimalla, mutta en oo vielä oppinut sitä, että näissä ikäluokissa aina pitäisi päkistää ja sanoa kaikkeen ei. Kiukkuiseksihan siitä vaan tulee.

Pari suomilefua kotona

Aaagh, ihottumaa! Katoin just huonoimman leffan kymmeneen+ vuoteen: Vares – pimeyden tango. Kotimaiset on niin riskialttiita, ettei niitä viiti mennä leffateatteriin juurikaan katsomaan, ja siksi odottelen siivuja kirjastosta. Tämä oli mulle ensimmäinen Vares ikinä, ja ensimmäinen Hörhösen ohjaus sitten… no, ehkä sataan vuoteen. Jos leffa on niin tylsä, että on pakko mennä nettiin samalla kun kattoo, niin voiko siitä paljon enempää hapantua? Voice over on ylipäätään helppo keino kiertää kaikki ajattelua vaativa tarinankuljetus, ja oisin sitä mieltä, että jos ei osaa tehä leffaa ilman päähenkilön sisäistä pälinää, ni saisipa olla tekemättä. Näyttelijöissä oli noi pari kolme, joita kesti katsoa ja kuunnella toimittamassa ammattiaan, mut loput ois mieluiten jäänyt näkemättä. Yhteenveto: zero poääng.

Puhdistuksen taas jätin kattomatta teatterissa siksi, että se oli/on kuulemma aika rankka. Olihan se. Epäkevyt. Tarina on synkkä – olin lukenut kirjan – mutta aikamoisen koskettava, varsinkin näin kun hyvänä leffana kattoo. Kyllä sitä on saanut myydä itteensä monella lailla, ja aina vaan voi jatkaa elämää ittensä kanssa, vielä yhden päivän ja yhden viikon ja yhden vuoden ja… Yksiulotteisia henkilöhahmoja oli lähinnä jossain sivuosissa. Kaikki näkyvät hahmot oli pulleita ja monikerroksisia – nautittavaa. Se ikävä tässä oli, että leffan alkupuolella iski tää wanha artikulaatio-ongelma. Jouduin laittamaan suomenkieliset tekstit päälle, kun mummo-Liide oli ainoa kenen puheesta sai tolkkua. Mut se olikin vanhan koulun näyttelijä, se ei mussuta.