Ihan loistava leffa

Toisinaan otan kirjastosta nipun leffoja, jotka saattaisivat olla katsottavia. Kotikatsomossa kun voi muutaman minuutin jälkeen hylätä ei-katsottavan tai jo nähdyn. Eilen hylkäsin kolme leffaa ennen kuin käteen löytyi kultakimpale, josta ei ollut ikinä ennen kuullutkaan: Sarah’s key. Ikinä ei ole kirjaston leffa yllättänyt näin! Holokaustifilmit ei varsinaisesti ole lempilajini, mutta tässä oli niin paljon muutakin. Hyvin tehtynä. Tosi hyvin.

Tässä on jotain itse juonesta, kut etsit sanalla pearshake. Samalla sivulla vähän toisenlaista peilausta, etsi sanalla ovolacto. Mitäpä noita uudestaan kirjoittelemaan, kun joku on kirjoittanut jo. Tää on tää intternetti tämmöinen.

Yllättäen taas leffassa

Focus. No kävin kattomassa vaikka tuon, kun vaikea on valita näistä mitä ei ole nähnyt. Mikä ei olis ihan skeidaa…? Oli pakko ostaa vielä 4 lipun settikin, kun Hulluihin päiviin on vähintään kolme viikkoa vielä :-(

Kyllähän ton katteli, mutta ei siitä jäänyt lainehtimaan mitään huippisoloja loppupäiväksi, kuten Kingsmanista jäi. Ihan reipasta juonenvingerrystä. Will Smith ok; naispääosassa seuraava Scarlett Johanson, joka on tehnyt enemmän teeveetä kuin leffaa. Hyvin leffanaama kyllä, ei jää studion portille itkemään.

Voivoi. Tulis nyt se Big Game, loppuis tää jänskätys siitä, onko se hyvä vai tosi hyvä. HYVÄÄÄ SUOOOOMIII! (kaiken varalta jo etukäteen)

Syytön

EN VOI LAKATA NAURAMASTA! :-D Piiihhhhhh… apua….

”Anneli Auerin asianajajan haastattelu”

”Giggling like a witch with a helium balloon”

Useinkin mainitsen täällä, että olen käynyt kattomassa sen tai tuon elähdyttävän leffan, mutta en jää selostamaan juonia tai sisälmyksiä sen enempää, sillä jos ketä kiinnostaa, kaikki löytyy sekä IMDB:stä että yleensä myös jo sadasta lehtiarvostelusta siihen mennessä kun ulkkarileffa on kiertänyt Suomeen.

Tänään meni käyttöön viimeinen Hullujen päivien halvoista lipuista (pahus, ja seuraavat Hullut vasta yli kuukauden päässä – ehkä pakko ostaa jokin alesetti). En tiennyt yhtään mitä olen menossa katsomaan, en ollut nähnyt edes Kingsmanin trailereita. Pelkällä säkällä osui suoraan suoneen! Vähän samalla lailla ihana satu kuin nuo äsken mainitut Pekka Hiltusen Lontoo-kirjat: ”määkin haluuuuun tollasta!”. Herrasmiesagenttijuttua yhdistettynä remakkaan actioniin – hienot koreografiat ja kivat hidastukset – mukana myös kooste fantsuja 007-tyylisiä salakavalia aseita. Juhlavimpana kohtauksena avautuu satojen päiden räjähtäminen kukkapommeiksi ja ilotulituksiksi Elgarin tunnetuimman biisin (1,53 videossa) soidessa taustalla. Elgar! Mahtipontinen Englannin oma Sibbe! Yhdistelmä kikatutti ihan käsittämättömiä määriä! :-D

Filkka viritti päivän hyville leveleille. Hirveä määrä hienoja kohtauksia ja hienoja juttuja, Colin Firth hienoista jutuista kärkipäässä. Se osaa sit näytellä mitä vaan ja ketä vaan. Kuten kunnon työläisen kuuluukin.

PS. Tässä juonia ja sisälmyksiä, nuin esimerkiksi.

Hopi hopi

20 feet from Stardom, nyt on Areenassa tämä hieno. Upeita ääniä, upeita muijia! ET MISSAA!

Kotoa ulos

Vallilan ääsmarketissa on yks myyjä, joka kysyy aina, laitetaanko pakastimet pussiin. Täs joku päivä en enää kestänyt, kysyin siltä:
– Pakastimet?
Johon hän vastasi tyynesti:
– Niin, nämä tässä.

No, eihän siinä sitten mitään. Ei laiteta pakastimia pussiin. Kuitenkaan.

(Myyjä on ihan suomalainen. Eihän tässä muuten mitään hauskaa ois.)

– – – –

Aurinko sai aikaan, että ilman suurempia pertsalle potkimisia sain itseni lähtemään ulos. Suuntasin ensin Kaapelille Kustom Kulture Showhun. Enhän mä silleen harrasta, eikä kukaan tuttukaan, mutta kun nuo tuunatut autot ja motskarit on vaan niin kauniita esineitä! Näytti pitkälti perhetapahtumalta – kaikki tunsi toisensa enkä mä tuntenut ketään… No, yks netistä tuttu on piireissä ja verkostoiduin sen verran, että sain kuulla tään ihmisen olevan tulossa. Ei tullut aika pitkäksi odotellessa, oli meinaan sitä silmänruokaa ihan tarpeeksi. (Flickr!)

Ehdin kuitenkin lähteä ennen kuin ainokainen melkein-tuttuni tuli, koska oli tarkoitus ehtiä nipinnapin leffaan. Ulkona kuitenkin huomasin, että pashat, en kerkee, joten kotiin kävi suunta. Kunnes kohta sitten kuitenkin leffaan…

Voihan Ida. Vannoin jo vuosia sitten, että en katso enää yhtään Kaurismäen leffaa, ja sitten tulee joku puolalainen ja puukottaa just siihen kohtaan. Replikointi, kuva-alan käyttö, mustavalkoisuus, näyttelijöiden ilmeettömyys, kaiken resuisuus. Ooh, missä olenkaan nähnyt tätä ennen??! Idassa on ihan hyvät ainekset, mutta jos ihminen on jo valmiiksi tuskastunut lajityyppiin, niin eihän se iloksi muutu.

Huh

Katsoin Michael Mooren Sickon ja luin Sami Sillanpään Kiinalaisen rakkaustarinan.

Jännästi jotenkin ei tee mieli valittaa Suomesta enää yhtään.

Kivi

Löytyi taas lukemisen arvoinen blogi. Heivasinkin sen heti tuoreeltaan tuonne sivupalkkiin Suomen parhaitten blogien alle: Koomikko Kivi. Paitsi että voitti Naurun tasapainon toisen tuotantokauden, on myös ilmiselvästi älykäs ihminen. Ja varsinkin omintakeinen. Vilase vaikka Kuopion keikka Juutuupista. Että jollekin tulee mieleen nähdä kvarkit ja savolaiset jotenkin niinku samana porukkana :-D Ei lähtis monelta.

Tylsän ihmisen tilitys jatkuu

En tiennyt että QI on Youtubessa! Stephen Fryn isännöimä ns. tietokilpailu, jossa on kyllä paljon muutakin hupia kuin se tietopuoli. Esim. kun vertaa minkä verran yleisö nauraa Uutisvuodossa tai QI:ssa, saat ite arvata loput.

Kaveri joka valisti mua tästä, tykkää katsoa myös Pointless-nimistä tietokilpailuhässäkkää. Kuulemma myös Youtubessa. En ole vielä tutustunut, mutta kunhan joskus puolen vuoden päästä kyllästyn QI:hin, niin sit lähtee.

Beltracchi!

Voi että! DocPointissa käyminen ei oo ikinä turhaa. Täällä arjen himmeleissä kun rimpuilee, niin on niin fantsua nähdä, miten erilaisia ihmisiä ja elämiä ja kohtaloita ja projekteja maailmaan mahtuu, toinen toistaan kummempia. Ja hei, nää on dokumentteja – joskin monesta saisi ns. pikkkkkasen weirdon fiktioleffan myös. DocPoint-urani alkoi muistaakseni leffalla, jossa tanskalainen vanha ukko halusi vuokrata tai myydä kartanonsa tai linnansa venäläisille nunnille.*) Ei ollut mutkaton projekti. Siitä lähtien on ällistelyä riittänyt.

Tänään oli kans yksi näistä hienoista illoista, leffa joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta. Tai elämä, joka on lähes liian filmaattinen ollakseen totta! Beltracchi – The Art of Forgery. Tään taideväärentäjän leikillisyys ja kevyt asenne koko elämään toimi hienosti vastakohtana hänen järjettömän isolle syntymälahjalleen maalausten väärentämisessä. Myöskään ei voinut jäädä huomaamatta, miten upean näköinen pari on tämä Beltracchin kombo, joka huijasi taidegallerioita pitkin Eurooppaa minkä ehti. Pariskunnan lapset tykkäsivät pieninä, että isi on hirveän laiska kun joku maalari olevinaan, mutta tekee vain taulun silloin tällöin. Ja kuitenkin rakennetaan aina upeampia ja upeampia koteja eri maihin, jännä juttu. No, eihän sitä paljon tarvii hikoilla, jos yhdestä taulusta saa muutaman miljuunan euroa.

Yleensä ottaen huijarit ei ole mitenkään mun ykkösfavoriitteja, mutta Beltracchista on pakko tykätä. Sedän hassuuden ja hänen eittämättömän taitonsa yhdistelmä on vakaasti kiehtova…

No, koppiahan siitä tuli, mutta ei mitenkään ankeassa mielessä. Tyypit pääsivät päiväksi aina töihin (maalaamaan), yöksi kun ilmestyivät takas vankilaan, niin hyvä on. Ja voihan vankilassakin piirtää!

Hieno, hieno leffa! Toivottavasti tulee myös telkkariin.

Huomasin viimeistään viime syksynä, että myös R&A:ssa olen kallistunut koko ajan enemmän dokumenttien puoleen, koska ne on vaan niin … odottamattomia ja ihmeellisiä.

*) http://www.imdb.com/title/tt0925259/