Kotoa ulos

Vallilan ääsmarketissa on yks myyjä, joka kysyy aina, laitetaanko pakastimet pussiin. Täs joku päivä en enää kestänyt, kysyin siltä:
– Pakastimet?
Johon hän vastasi tyynesti:
– Niin, nämä tässä.

No, eihän siinä sitten mitään. Ei laiteta pakastimia pussiin. Kuitenkaan.

(Myyjä on ihan suomalainen. Eihän tässä muuten mitään hauskaa ois.)

– – – –

Aurinko sai aikaan, että ilman suurempia pertsalle potkimisia sain itseni lähtemään ulos. Suuntasin ensin Kaapelille Kustom Kulture Showhun. Enhän mä silleen harrasta, eikä kukaan tuttukaan, mutta kun nuo tuunatut autot ja motskarit on vaan niin kauniita esineitä! Näytti pitkälti perhetapahtumalta – kaikki tunsi toisensa enkä mä tuntenut ketään… No, yks netistä tuttu on piireissä ja verkostoiduin sen verran, että sain kuulla tään ihmisen olevan tulossa. Ei tullut aika pitkäksi odotellessa, oli meinaan sitä silmänruokaa ihan tarpeeksi. (Flickr!)

Ehdin kuitenkin lähteä ennen kuin ainokainen melkein-tuttuni tuli, koska oli tarkoitus ehtiä nipinnapin leffaan. Ulkona kuitenkin huomasin, että pashat, en kerkee, joten kotiin kävi suunta. Kunnes kohta sitten kuitenkin leffaan…

Voihan Ida. Vannoin jo vuosia sitten, että en katso enää yhtään Kaurismäen leffaa, ja sitten tulee joku puolalainen ja puukottaa just siihen kohtaan. Replikointi, kuva-alan käyttö, mustavalkoisuus, näyttelijöiden ilmeettömyys, kaiken resuisuus. Ooh, missä olenkaan nähnyt tätä ennen??! Idassa on ihan hyvät ainekset, mutta jos ihminen on jo valmiiksi tuskastunut lajityyppiin, niin eihän se iloksi muutu.

Uutta materiaa

Pöllökalenteri

Mun joulukalenterissa on pöllöjä. Olen iloinen, nätti on.

Kaunista päheilyyn

Sitten tämä toinen uushankinta onkin itse asiassa lahja. Voi hyvänen aika. No, työhuonekaveri lähti Nykkiin viikoksi työmatkalle (ilmaiseksi siis, NYKKIIN) ja pyysin häntä tuomaan mulle muovikassin jostain kirjakaupasta tai museosta. Sepä riehaantuikin siitä ja sain ekanakin Strandin kangaskassin – kuten kuva kertoo: kissoja, kirjoja, takkatuli. En ehkä voi ikinä käyttää tota, koska olen niin rakastunut! <3 Mutta tää pahenee vielä. Kaveri oli käynyt meillä ja nähnyt nuo vanhat kartat mun seinällä. Nykistä se löysi oikeasti vanhan kartan (sen tuntee paperista), jossa on esitetty New York vuonna 1853. Määäää eehkäää kualen. Kirpparilta! Toi mulle sieltä saakka tämmöisen! Seuraavaksi ohjelmassa siis kehysten hankinta, tää on ihan liian maximumjeejee jätettäväksi tuohon pöydälle.

Joulu joka päivä…

Aavistan loistavaa huomisiltaa

AAAAAAAJEEEIII JEI JEI JEI! Sain viimeisen järjellisen istumapaikan Bowie-dokkarin klo 18 näytökseen! Meni jännäkakkelin puolelle, koska vasta eilisiltana kuulin, että nää kaksi on erikoisnäytöksiä, ei kai siirry ohjelmistoon.

Siis tää on dokkari näyttelystä, jonka kiertueaikataulut olen käynyt erikseen kyttäämässä (en koskaan ennen) ja todennut että kunhan se tulee vaik Pariisiin asti niin vois ehkä mennä kattoo. Huom. vain Gaultierin näyttelystä olen vouhannut enemmän, ja vain Gaultierin takia matkustanut toiseen maahan. Mut tämä ehkä olis toinen. Nää kundit on vaan niin kovia ja niin upeita. Voi huoh. Pää maahan!

Namikkaan viikonlopun päätös

Sunnuntai jatkui myös vauhdilla. Lähettiin kamun kaa Porvooseen, paitsi ihmiskylillä käymään myös vähän kulttuuria katselemaan. Olin aika pitkään himostellut nähdä ton Taidetehtaan ja siellä olevan raflan Sinne – tuli hoidettua. Ihana ilmakin oli edelleen, mikäs tepsutellessa. Ja Porvoo jo sinänsä! Liian harvoin käyn. En edes joka kesä.

Syömään sitten. Yritettiin Gabrieliin… taas. Viimeksi tammikuussa, kun se oli rempassa. Taas tuli mustaa kättä: täyttä on. Eipä muuten tullut mieleenkään varata paikkaa raflasta sunnuntai-iltapäivänä. Kamu sävelsi reitin meille kummallekin tuntemattomaan paikkaan jossain meren tuntumassa: Kalkkirannan Kievari. Tömähdettiin maalaiskylän rustiikkin romantiikkaan. Woo!

Oli aika syrjässä, mutta viehko mesta.

Kotiin tultuani jotain hassua taas tapahtunut sisuksissa – mun stressimassu alkaa olla aika paska elämänkumppani – piti jutella norjaa suureen posliinipuhelimeen hetken aikaa. Mut siitä se sitten meni. Lopun iltaa pesin pyykkiä ja lojuin.

Ihan mahtavin viikonloppu vaikka posliinikin mukana. Kiitti sunnuntaista kamulle!

Erilaista, monenlaista

Eksoottinen päivä! Illalla saatiin pitkänmatkan kissavieras (tästä enemmän kissablogin puolella), jonka kanssa jatkettiin Kauppatorille cruisingiin. Ne vanhat ja laitetut autot, ne vaan ottaa niin syrämestä joka kerta. Kauhea tungos, selvä se. Nykyään cruisingissa on jo niin paljon väkeä, että kaikki ei edes mahdu torille, hienoja autoja on parkissa pitkin laitureita, minne nyt siinä torin ympärillä saakin mahtumaan. (Kuvia tulee myöhemmin, nyt en jaksa käsitellä niitä vielä.)

Myös Naukulan Mamma oli tilattu tonteille, ja hyvä näin, koska Tassulinnan emännän suunnattua majoitukseensa me jäätiin kuikuilemaan torille ja Mamman oivallisesta ehdotuksesta käytiin vielä vetämässä rundit maailmanpyörässä. En ois itse edes tajunnut, miten halvalla saa moisen elämyksen! 12 e, hah, piece of dick.

Isossa pyärässä

Tänään helle ei ole tuntunut ihan hirveeltä. Kävin aamulla Uunisaaressa, en hirveän innoissani jotenkin, mutta varmuuden vuoksi. Ettei tarvi syksyllä sitten miettii, että sekin hieno lauantai ja sainko itteni hilattua Unskaan, no en menny koska olen laiskaperse. Siis menin. Tuuli jonkin verran, vesi edelleen 22°C. Uida räpsyttelin heti ekana, koska selkä ja jalat jne. ainahan ne on enemmän tai vähemmän rikki. Uinnin jälkeen ei kauheesti huvittanut mennä varjoleiriini, auringossa paleli vähemmän. Hirveen vähän porukkaa. Raflassa mentiin sämpylöillä, lounasta ei ollut koska ip oli tulossa häät eli yksityistilaisuus. Jotenkin ei vaan huvittanut. Laitoin vaatteet päälle ja lueskelin hetken kirjaa, sit päätin lähteä kotiin kissojen luo. Ja ihan hyvähän tääl kotona on olla, tuulettimet räpsyttää ja pyykit pyöriskelee koneessa. Kynsilakatkin vois uusia huomiseksi.

On käyty

Meillä olis se kissabloggaajien tapaaminen Korkeasaaressa huomenna. Alustavasti oon meinannut, että menisin ainakin kissalaaksoon asti, koska olis kiva tavata näitä ihmisiä. Blogikamuja. Mutta lähtökunto pitää kattoo vielä erikseen, mitä sanoo erinäiset ruumiinjäsenet ja kuunnellaanko niitä.

Joo, yritän lisäillä tähän kuvia tuotapikaa, kunhan vähän ehdin toipua ja lepäillä ja josko jotain ruokaa. Vaaka sanoo että nelisen kiloo ois lähtenyt loman aikana ihan huomaamatta. En valita. Paitsi jos ne on pelkkää haihtunutta nestettä ja pongahtaa takas töitten alettua, helteen helpotettua. Sit saatan hetken valittaakin.

(Yksityiskyyti Uunisaaresta sityyn aamulla)

Näin meillä

Pop-up -kirjakauppa Harjussa <3

Tukka

1973

Jaha, tommonenkin sitten löytyi äskeisellä matkalla. Oon kuvassa 12-13 -vuotias. Pikkkkkkasen enemmän taitaa nykyään meikata noi samanikäiset…

Siks julkaisen tämän, kun musta on lystikästä, että hiusteni väri on jo muutaman viikon ollut täsmälleen sama kuin alkuperäisessä kuvassa. Tuubista tällä kertaa, enkä edes tiennyt minkä väristä oikeasti olisi tulossa. Vahingossa osui.

Tenava

Mamma lähetti taannoin valokuvahaasteen, johon lupailin vastata viimeistään tällä viikolla. No, tosiasia on että mulla on pentukuviani kaikkiaan vain 4 kpl eikä mitään hajua, minkä ikäinen missäkin olen. Mutta valitsin nyt tämän kuvan, ehkä vuodelta 1965 tai voi olla vaikka 1964 (onks tenava teistä enemmän 4- vai 5-vuotias?). Olin näköjään viettämässä joulua vanhimman siskoni luona, joka tykkäsi jo silloin valokuvaamisesta. Mekko on sameanvihreä, samoin kuin raidat kauluksessa.

Lisää kahvii und schnell!

Hyvin elossa

Sain eilen mun siskolta tekstarin. Se haluaa elää 103-vuotiaaksi että ehtii ”kasvaa v.maisex mummox”.

Täytti just 75.

Uffaffaa

Kivasti toisenlainen jännäkikkare tämä Hyväntekijät. Ei tarvinnut odotella kansitekstejä pitemmälle että mieleen hilautui YLEn UFF – Ryysyillä rikkauksiin -dokkaripätkä. Samaa tarinaa. On toi uffa kyllä tavan orjaplantaasi. Mut jos ei vie kierrätysvaatteita uffalle, sit jää vaihtoehdot Jeesus-Fida (lähellä, mutta miksi tukisin uskishömppiä?) tai kissatalon kirppari (kaukana, mutta asiaa). Vissiin laiskaperseenkin on vedettävä ryhdit ja kerättävä vain ja ainoastaan kissatalolle. Muut kohteet sisältää liikaa hyväuskoisten huijaamista.